18.2.2018

VIIKONLOPUN PARHAAT


Tänä talvena alkaa olla tavalliset kotiviikonloput vähissä, ensi viikonlopun jälkeen ollaankin kuukauden verran menossa ja seuraavan kerran ehditään pysähtyä kunnolla kotoilemaan ehkä sitten pääsiäisenä, jolloin alkaa olla jo varmasti kevättä rinnassa. Siispä tänä viikonloppuna ollaan menty tai oltu menemättä, ihan fiiliksen mukaan. Tässä viikonlopussa parasta oli:

  • Perjantaina töiden jälkeen nautitut päiväunet. Yleensä siivoan kodin viikonloppukuntoon viimeistään perjantaina, mutta nyt päikkärit vetivät kiireisen viikon jälkeen pidemmän korren.


  • Tanssitunti. Olen käynyt uuden vuoden jälkeen viikottain tanssimassa. Yleensä aloitan uuden viikon näin, mutta tällä viikolla myös lopetin. Varma tapa tulla hyvälle tuulelle!


  • Siisti koti kuitenkin jo perjantaina. Vaikka koitin siirtää siivousta lauantaille, niin onnistuin pölläyttämään tanssin päätteeksi tuhkat hormista pitkin huushollia. (Vinkkivitonen: älä pidä uuninpeltiä ja -luukkua auki samaan aikaan, kun neuvot lasta ruuanlaitossa.) Tuli sitten jynssättyä pinnat perjantai-illan päätteeksi paremmin kuin koskaan. Tällä viikolla sähläsin kyllä ihan liikaa. Ennen tuhkaepisodiahan olin siellä tanssitunnilla housut nurinperin päällä :'D...


  • Netflix-maraton. Koska päikkärit, niin tuli katsottua aika monta jaksoa taas the Affairia. Koukuttava! Oletko jo katsonut? Minähän en siis katso oikeastaan koskaan televisiota, joten olen näistä Netflix-hairahduksistani tosi hyvilläni.


  • Puolivuosittainen kampaajakäynti ja lyhyin tukka sitten alakouluvuosien. Ja tämäkin visiitti oli kovin spontaani, kun keksin kysyä luottokampaajaltani aikaa kuultuani ensin miehen menevän hänen järjestämään lettikouluun. Kaikkeen sitä tyttölasten isä päänsä pistääkään. Minulla ei tähän meriittiin ollt valitettavasti osaa eikä arpaa.

  • Sunnuntain käännökset laskettelurinteessä. Verryttelyä maaliskuuta ja isompia rinteitä varten. Can't wait! Rinnereissun jälkeen vielä mökkisauna ja anoppilan sapuskat. Nyt on hyvä.


Ehdittiinhän me paljon muutakin, mutta tässä mieleenpainuvimmat. Unohtamatta niitä lukuisia leppoisia kahvihetkiä, jotka minulle edustavat nykyisin omaa aikaa edes sen hetken verran kerrallaan. Nämä kuvat piti teille itse asiassa postailla jo viikon aikana, mutta olipa vaan niin menevät illat parine koulutuksineen, että ei ollut sittenkään jakoja blogin pariin. Tuo söde koristeananas vai mikä liekään nimeltään on sulostuttanut kotona jo pari viikkoa. Sen rinnalla lyyraviikunan lisäksi toinen suosikkiviherkasveistani, medinilla. Kukkivampi kaverinsa esiintyi tänään puolestaan instan puolella. Medinilla on kaunis ja näyttävä, kukilla tai ilman. Tämä kookkaampi yksilö kukki kokonaiset yhdeksän kuukautta ennen kuin joulun maissa tiputti viimeisetkin kukkansa. Saa nähdä, onnistunko ikinä saamaan sitä kukkimaan uudelleen.

Mutta nyt, katse kohti tulevaa työviikkoa! Kuullaan taas, kunhan keretään!

11.2.2018

VIHERKASVEILLA RAIKKAUTTA KOTIIN


Suloista laskiaissunnuntaita! Täällä ei ole pullanleivonnasta tietoakaan, mutta onneksi sain naapurista aamulla sellaisen puhelinsoiton, joka haiskahti laskiaispullatarjoilulta myös meidän perheelle vielä myöhemmin tänään. Talvilajeja olisi myös vielä tarkoitus treenata monipuolisesti niin hiihdon, luistelun kuin mäenlaskun merkeissä.

Mutta sunnuntain agendasta jutun ytimeen, viherkasveista kodin sisustuksessa. Aiemmin olenkin teille kirjoitellut viherkasvien kaipuustani, kun kaikki entiset vihreät aarteeni jäivät Cardiffiin muuttoajankohdan sattuessa talveen. Vähitellen olen hankkinut kotiimme kasvi kerrallaan uusia viherihastuksia ja ne todellakin luovat tilaan raikkautta. Tämän jutun päätähdeksi pääsi lyyraviikuna, jota on viime aikoina nähty melko paljon eri sisustusmedioissa. Mutta eipä ihme, onko näyttävämpää kuin kookas kasvi valtavine lehtineen!




Itse asiassa visioin lyyraa tähän avoimeen tilaan paljon vanhempana puuksi kasvaneena versiona. Mutta sillä välin kun haavepuuni löytyy tartuin epäröimättä tähän edullisempaan ja pienempään lyyran taimeen tuomaan raikkautta avonaiseen tilaan. Viherkasvihankinnoissa tulee kyllä hintalappua harkittua paljonkin, koska toisinaanhan nämä kasvit eivät hyvästä yrityksestä huolimatta sitten menestystarinoiksi mudostukaan.




Näissä kuvissa itse asiassa konkretisoituu hyvin viherkasvin raikastava vaikutus, kun muutoin vielä kovin alaston ja väritykseltään monokrominen tila herää näyttävän kasvin voimin myötä eloon. Aluksi sijoitin kasvin ikkunan ääreen, kunnes hoksasin siirtää sen vetoisuuttakin peläten vähän keskemmälle taloa. Sisustuksesta tulee heti paljon mielenkiintoisempikin, kun huonekalut ja kasvit eivät kaikki kierrä pitkin seiniä. Eikös vaan tuokin kodikkuutta itse viherkasvin lisäksi myös pelkkä kasvin sijoittelu tuohon pöydän kylkeen?


Lyyra näyttää kasvavan aika hyvää vauhtia, kun näistä eilen otetuista kuvistakin on jo kasvua näyttänyt tapahtuvan: tuolta keskeltä esiin työntyvät lehdet ovat saaneet vuorokaudessa jo pari senttiä lisää pituutta! Nyt kun saisi vielä pidettyä tämän hengissä. Sopiva ruukku ja riittävä multatila on ensimmäinen, mikä varmasti edesauttaa eloonjäämisprosenttia. Tiedä vaikka tämä lyyra oikein kohdeltuna viihtyisi ja joku päivä kasvaisi suuremmaksi puuksi. Ruukun puutteessa nostin lyyran toistaiseksi vain lautasen päällä tuohon vanhaan paperisäkkiin.


Lyyran vihreät kaverit jäivät nyt huomiotta tässä jutussa, mutta pääsevät valokeilaan sitten myöhemmin. On mielenkiintoista, kuinka viherkasveissakin toiset lajikkeet kiehtovat toisia enemmän. Itselleni näyttää olevan myös väliä myös vihreän sävyllä. Hifistelyksi meni siis tämäkin harrastus :).  Mitkä ovat sinun viherkasvisuosikkejasi?

10.2.2018

KIRSIKANKUKKIA JA RAAKAINNOSTUSTA



Viime viikkoina raakaleivontainnostukseni on herännyt henkiin taas tauon jälkeen ja jemmassa on ainakin pari suosittelemisen arvoista reseptiä terveellisempiin herkutteluhetkiin. Olen kyltymätön herkuttelija, mutta perinteisten valkoisella sokerilla ja jauholla sekä voilla höystettyjen herkkujen kylkiäiset ja kylkiin tarttuvat varjopuolet tiedän minäkin. Ehdottomuudet eivät minulle sovi, mutta jonkinlainen linjan veto arkiherkuttelussa on ihan aiheellista. Eilen sorruin nakertamaan miehen lapsille tuotuja tuliaisherkkuja ja eron olossa huomasin vielä tänäkin aamuna. Kun taas tälläisen laadukkaista raaka-aineista valmistetun raakaherkun voi hyvillä mielin nauttia vaikka heti aamiaiseksi. Viime sunnuntaina en ehtinyt kunnon lounasta nauttimaan, mutta raakakakkupalasen voimin tuli sivakoitua parikymmentä kilometriä läheisillä laduilla. Näiden kuvien suklaiseen raaakakkuun on ihastunut myös kuopukseni, joka toivoi kakkua tarjottavaksi jo tulevilla huhtikuisilla syntymäpäivillään.




Suklaisen kookoskermakakun resepti löytyy Virpi Mikkosen Kiitos hyvää -kirjasta. Virpin ylläpitämät Vanelja-instatili ja -nettisivut varmasti monen teidänkin lukulistoilta löytyvät. Virpi tarjoilee kyllä mieletöntä silmänruokaa ja inspiraatiota terveelliseen herkutteluun kuva toisensa jälkeen, vaikka usein ei itse samanlaisiin toteuksiin kykenekään.





Ohjeessa päällystetään kakku kokonaan banaanisiivuilla ja kookoskermalla ja -lastuilla. Itse päädyin kuitenkin paloittelemaan kakun pakkaseen, josta olemme kuopuksen kanssa pala kerrallaan otettu kakkua sulamaan. Uskoin tästä kakusta riittävän pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi, mutta toisin kävi, kun sain tuon kilpasyömärin kaverikseni. Uutta kakkua on jo laitettu tilaukseen. Edullisemmasta päästä ei tälläisen raakakakun toteutus tietenkään ole: jo pelkät pähkinät, kaakaovoit, kookosöljyt sun muut maksavat melko paljon. Mutta hinnan ja vaivan palkaksi saa sitten vähän paremman omatunnon herkkua nautittavaksi. Kovasti houkuttelisi hommata sellainen kunnon blenderikin, joka ei savuaisi ensimmäisestä taatelin hienontamisesta. Mutta toisaalta, tämäkin kakku valmistui Brittitescosta viidellätoista punnalla ostettu sauvasekoitin. Vaikka vähän meinasi ylikuumentuakin.



Raakakakun rinnalla täällä on nautiskeltu myös lisääntyneestä valosta ja keväistä mieltä tuovista kasveista. Muutaman euron kirsikanoksien en edes uskonut puhkeavan kukkaan, mutta toisin kävi. Uusia viherkasvilöytöjäkin olen tehnyt, mutta niistä tarkemmin toisen kerran. Nyt ulkoilemaan ja urheilemaan ja pari juoksevaa asiaa hoitamaan ennen ystävän synttärijuhlia. Sinne suuntaamme kyllä nyt vähän vajaalla miehityksellä kun esikkomme on sairastanut pari viimeistä päivää. 

Koitan palata linjoille taas vähän useammin. Oma läppärini on edelleen pimeänä, mutta niin kauan kun mies ei reissuile, niin saanen hänen työkonettaan lainata. Ulkomailta ostetun tietokoneen huono puoli on se, että varaosia ei niin helposti meinaa löytääkään. Ja tälläisen omakotiprojektin keskellä ei uusia laitteita ihan noin vain hommaillakaan, sen kummemmin tietokoneita kuin monen sadan superblendereitäkään. Ostoslistalla kun olisi myös se uusi kamera. 

Ihanaa leppoista lauantaita! Kiitos, kun olet siellä, vaikka täällä päässä päivitystahti välillä vähä hiipuukin!

28.1.2018

MUSTAT OVET VIIMEISTELEVÄT TALON JULKISIVUN


//Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN Suomi Oy


Viikko sitten tein katsauksen sisäovivalintoihimme ja nyt on aika ynnätä blogiin myös ulko-ovivalintamme. Kotimme sisäovien tapaan tilasimme myös ulko-ovet JELD-WENiltä. Britanniassa asuessani ihastuin klassisiin peilioviin sikäläisten kivitalojen näyttävillä sisäänkäynneilla. Niinpä ajattelin sellaisen tuovan mukavaa särmää myös modernin talon linjoihin ja ovi olisi myös tavallaan arkinen muisto Walesin ajastamme. Valitsimmekin sekä pääsisäänkäynnille että talon päätyyn kodinhoitohuoneen sisäänkäynnille Classic C1881 -ulko-ovet




Sisäovien tapaan myös JELD-WENin ulko-ovet on mahdollista sävyttää haluamansa sävyiseksi ja me päädyimme ovissa mustaan väriin. Vaikka erikoisvärillä sävytys toikin ovien hintaan lisämaksun, niin nämä ulko-ovet ovat kyllä kauneudessaan olleet joka euron arvoiset. Musta väri on kyllä ihan nappivalinta valkoisen yleisilmeen keskelle ja oven väri ilahduttaa myös sisätiloissa. Kannattaakin huomioida ulko-ovia tilatessa, että ulko-oven voi valita sisäpuolelta halutessaan myös erivärisenä. Ja toisaalta tumman ulko-oven valitessaan varautua siihen, että aurinko ajan kanssa haalistaa oven sävyä ja oven uudelleen maalaus sitten jossakin vaiheessa tulee ajankohtaiseksi.


Tarvitsimme yhden ulko-oven myös ulkorakennukseen, jossa sijaitsevan varaston oveksi valitsimme ulkorakennuksen panelointiin yhteensointuvan Function F1893-oven samassa mustassa värissä. Varaston käyttötarkoitusta ajatellen tilasimme tämän oven alareunaan vielä potkulevyn estämään kovempia kolhuja. Oven ympärillä olevat karmit ja osa panelointia on maalattava vielä paremmin ensi kesänä.


Musta ovi viimeistelee kauniisti talon julkisivun, enkä oikein muun väristä ovea tuossa enää osaisi nähdäkään. Ensi kesänä sisäänkäyntejä on tarkoitus viimeistellä vielä rappujen laatoituksella ja oven alareunaan tulevalla peltikynnyksellä. Jotkut näyttävät suuret ruukut oven molemmin puolin sitten pisteeksi iin päälle. 

Näiden ulko-ovikuvien myötä toivottelen teille mukavia viikon viimeisiä hetkiä! Ja hei, mitäpä sitä ei bloggaaja kuviensa eteen tekisi! Osan näistäkin kuvista otin kiivettyäni tuohon talon edustalla olevaan salavaan :).



Juttu sisäovista löytyy täältä.

27.1.2018

SEINÄÄN UPOTETTU HYLLY



Heissanhopsan, lauantaiterkut sohvannurkasta! Viikonloput vailla suurempia suunnitelmia ovat vähintään yhtä ihania kuin ne suurten suunnitelmien viikonloput. Pumpin ja parin viherkasviostoksen lisäksi tähän päivään on kuulunut ainoastaan rentoa kotoilua. Tammikuu on melkein jo selätetty, vaikka tänä vuonna se onkin mennyt jotenkin itsestään ja huomaamatta ohi. Helmikuu tuntuu henkisesti jo helpommalta, eikä talvi tunnu enää niin lohduttoman ikuiselta eikä etenkään pimeältä, vaikka talvesta kyllä muutoin vuodenaikana nautinkin. Helmikuussa tulee myös pian jo täyteen vuosi siitä, kun muutimme takaisin Suomeen, mikä tuntuu melko uskottomalta. Minne vuosi on hävinnyt? Toisaalta, kun ympärilleen katselee, niin melko paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua. Viime vuonna tähän aikaan alettiin Walesissä vasta orientoitua pakkaus- ja muuttopuuhiin ja tässä talossa oli vielä lunta lattiana ja juuri ja juuri harkkoseinät pystyssä. 


Kameran muistikortille olin jo viime viikonloppuna napsinut muutamia kuvia kotimme seinään upotetusta hyllystä, joka on näkynyt blogissa vielä melko vähän. Hyllykkö on melko massiivinen, mutta kotimme mittasuhteisiin juuri sopiva. Hyllyt rakennettiin samasta kipsilevystä kuin suurin osa väliseinistäkin ja tasoitettiin ja maalattiin samalla muiden seinä-ja kattopintojen kanssa. Alkuun mietin hyllykön tilaan jotain perinteisempää hyllyratkaisua, kuten String-kokonaisuutta, mutta tämä seinään rakennettu versio tuntui sitten kuitenkin linjakkaammalta ja ehkä vähän omanlaisemmaltakin ajatukselta. Takkapuiden säilytys oli yksi hyllyn alkuperäisistä säilytysajatuksista. Toisena taisi tulla sisustuslehdet ja -kirjat ja kolmantena sitten viherkasvit ja muut sisustuksen yksityiskohdat.





Kovin paljon en ole vielä nähnyt vaivaa hyllykön stailaamiseen, tavarat ovat päätyneet paikoilleen osa vähän vahingossakin. Vähän kuten muunkin piensisustuksen kanssa, niin tämäkin alue tarvinnee jonkin inspiraatiopuuskan. Yksi hylly olisi ihana valjastaa kokonaan kaktuksille. Muita viherkasveja tässä hyllyssä on hankala saada pärjäämään takan lämmittäessä tilaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Kahteen kohtaan hyllykköä on asennettu sähkörasiat tunnelmavaloja varten ja useita vuosia mukanamme kulkenut Mini Block -valaisin hyllyssä jo odottelee, että löytäisin siihen uuden muuntajan rikkoutuneen tilalle. Valaisinfriikkinä en pistäisi pahakseni vaikka hyllyyn päätyisi joku toinenkin pieni kaunokainen. Tällä hetkellä minua vaivaa  jonkinasteinen rakennuksen jälkeinen kulutusähky, eikä minua niin kiusaa se, että monikaan kodin viimeisteltävä kohta tai sisustuksellinen asia ei juurikaan edisty. Eiköhän tämä tunne tästä hälvene ja inspiraatio syntyy taas toivottavasti itsestään.




Tällä viikolla minulla olisi ollut enemmänkin postausinnokkuutta ja iltaisinkin blogille aikaa, mutta läppärin latausongelmat pitivät koneen kiinni koko viikon ja lopulta sain vietyä koneen huoltoon. Toivonkin nyt sormet ristissä parasta, että kyseessä on vain vioittunut laturi ja pulmasta selvitään uuden tilauksella. Saa nähdä, monestiko mies suostuu työkonettaan minulle tähän tarkoitukseen lainaamaan.

Mutta nyt lainakone kiinni, Netflix ja Affair. Leppoisaa lauantai-iltaa sinulle!


21.1.2018

LIUKUOVILLA TILAN TUNTUA KODIN NELIÖIHIN


// Kaupallinen yhteistyö: JELD-WEN Suomi Oy



Puolisen vuotta alkaa olla mittarissa uuden kodin asukkaana ja on aika punnita raksaprojektin  isoimpien kokonaisuuksien ja päätösten toimivuutta tähän saakka. Tässä postauksessa ajattelin vielä palata sisäovivalintoihimme.

Ovien suunnitteluhan aloitettiin jo hyvissä ajoin, sillä toiveenamme oli seinän sisään liukuvat ovet, mikä vaikutti jo varhaisessa vaiheessa talon rakennesuunnitteluun. Vuosi takaperin esittelin täällä ovisuunnitelman ja suunnitelman mukaan lopulta myös ovet tilasimme. Ovet meille toimitti JELD-WEN, jonka kanssa asiointi suunnitteluvaiheessa toimi mutkattomasti sähköpostitse meidän asuessa tuolloin vielä ulkomailla. Valitsimme JELD-WENin Advance-Line -mallistosta valkoiset Steady 411 Slide -liukuovet, joista suurimman makkarin oviaukkoon tilattiin pariovet.





 JELD-WENin sisäovet on mahdollista sävyttää haluamansa sävyiseksi ja me halusimme ovilevyt samalla sävyllä valkoisen seinämaalin kanssa välttääksemme kellertävämmän valkoisen sävyn. WC:n ja peseytymistilojen oviin valitsimme lisäksi lukot. Lastenhuoneiden oviaukot halusimme vähän suuremmiksi ja niissä on 90cm ovilevyt, kun muissa oviaukoissa leveytenä on 80cm. Pariovien aukko on puolestaan 140cm.




Liukuovien lisäksi myös Clever Line -malliston Savu-saunanovi saapui samassa lähetyksessä ja olemme olleet tyytyväisiä lasioven savunsävyiseen väriin. Näin saunan tumma ilme jatkuu ovea myöten ja tumma lasi myös blokkaa pesuhuoneen puolelta tulevan valon ja saunan savusaunamainen pimeä tunnelma säilyy. Ovi sopii hyvin myös mustien suihkujemme pariksi.



Tavoittelimme liukuovivalinnalla ensisijaisesti tilan avoimuuden ja ovettomuuden tuntua, mutta myös lisää käytettävissä olevia neliöitä: Siinä missä perinteiset laakaovet tarvitsevat oman tilan avautumiseen, seinän sisään liukuva ovi ei määritä lainkaan huonekalujen sijoittelua oven läheisyydessä. Erityisesti tähän lisäarvoon olemme olleet todella tyytyväisiä.

Sävytettävien liukuovien hankkijan kannattaa huomioida, että liukuovien karmit tulevat aina perusvalkoisen sävyisenä. Itse mietimme vielä, maalaammeko karmit joku päivä jälkikäteen saman sävyiseksi. Helpoimmalla toki olisimme päässeet, jos olisimme hoksanneet maalata karmit jo ennen asennusta. Vaikkakin täytyy sanoa, että tuohon sävyeroon on ajan kuluessa myös silmä tottunut. Kodissa on muutenkin niin erilaisia valkoisen sävyjä.  Pieniä huoltotoimenpiteitä jouduimme ovien kanssa vielä käymään läpi, mutta mielestäni se ei millään lailla  laimentanut asiointikokemusta JELD-WENin kanssa. Oikeastaan päinvastoin, sillä asiakaspalvelu toimi tässä asiassa upeasti. JELD-WENin oma huoltomies ajeli pariinkin otteeseen Kuopiosta saakka Joensuuhun hoitamaan asiat kuntoon. Kaupan päälle sain vielä hurjan hyviä vinkkejä ovien omatoimista jatkohuoltoa varten. Kyllä se vaan on hyvä asiakaspalvelu, mikä monestakin ostokokemuksesta tekee entistä erityisemmän.

17.1.2018

TAMMIKUISET TULPPAANIT JA KESKIVIIKKOINEN KOTI



Harvassa ovat nämä päivät, kun ehdin päivänvalossa töistä kotiin, mutta tänään asetettiin kolleegan kanssa aamulla tavoitteeksi, että tänään olkoon sellainen päivä. Näin tammikuussa on vielä kolmen maissa ihanan valoisaa, ja mikä parhainta valoisampaa kohti mennään koko ajan. Hiihtolenkki houkutteli, mutta ajattelin tehdä tästä keskiviikkoiltapäivästä kuitenkin erityisen myös kuopukselle, joka muutoin myös melkoisen pitkiä päiväkotipäiviä viettää. Hänen purkaessaan iltapäivän luovuuspuuskansa Hama-helmiin, minä tartuin kahvikupin lisäksi pitkästä aikaa kameraan.




Tammikuussa olen miettinyt paljon, mitä tältä vuodelta toivon. Matkustelua pienen tauon jälkeen, työn ja vapaa-ajan selkeämpää rajanvetoa, terveyttä ja hyvää kuntoa. Muun muassa. Blogin suhteen toivon vähän matalampaa kynnystä postailla arkisempia asioita ja vähän huonompikin laatuisia kuvia kuten tänään. Rakennusprojektin jälkeen helposti tuntuu, että jutunjuuren pitäisi olla jotenkin selkeämmin teemoiteltua, tekstien tarjota informatiivisesti enemmän kuin vain keskiviikkoiset kuulumiset tai kuvien jotain muuta kuin viikon vanhat tulppaanit (jotka yhä ilahduttavat maljakossa vanhan lapsuudesta tutun ystävän viime viikkoisen vierailun jäljiltä). Kunnes sitten muistan, minkä vuoksi blogiani alunperinkin olen alkanut monta vuotta sitten kirjoittamaan. Jakaakseni niitä pieniä hetkiä ja kuvakulmia, joiden kohdalla omassa estetiikan lokerossani läikähtää. Rimakauhua, mutta kuitenkin rakkautta tämä bloggaaminen usein on.




Kohta  olikin keskiviikon hämärä jo käsillä, aika sytyttää takkaan tuli ja lämmittää jääkaapista eilistä jauhelihasoppaa. Eteisessä odotti kenkä- ja vaatekaaos ja kodinhoitohuoneessa laiminlyödyt pyykkipinot. Illaksi jo suunnittelemani pumppi kaatuikin miehen menoihin esikoisen ollessa taidekoulussaan. Parempi laittaa pian lenkkivaatteet päälle ja valmistautua läpsystä vaihtoon iltamyöhään. Kokeiden korjauksen lisäksi toivon tälle illalle lopulta vielä punaisia poskia ja reipasta juoksulenkkiä. Sitten saa saunan jälkeen uni, torstai ja loppuviikkojen taika tulla.