25.4.2017

RAKSAKUULUMISIA


Huhhei, ei voi taas kuin päivitellä, mihin kaikki aika menee. Näitäkin kuvia olen koittanut ehtiä päivittää blogiin jo monta monituista päivää. Elämme aivan hulluja aikoja ja ennen kaikkea jännitämme, putoaako pää ja jos niin tekee, niin milloin. Siis, rakentaako joku aivan oikeasti itse taloja?! Luojan kiitos, me ei osata. Tosin silloin voisi määrätä itse tahtinsa.  No suunnitella osataan sitäkin paremmin ja lienen saanut jo urakoitsijalta hullun muijan leiman otsaan kaikkine millintarkkoine oivalluksineni. Monella tuntuu olevan rakennuttamisen kanssa se pulma, että talo ei meinaa ehtiä sovitussa ajassa valmiiksi. Meillä on vähän päinvastainen ongelma, talo meinaa valmistua ihan käsiin ja kaikkien päätösten ja tilausten tekeminen käy todella työstä. Onneksi on hyvin asiakkaistaan huoltapitäviä tavarantoimittajiakin, tänään sain mm. puhelun takkafirman edustajalta, että tehtäiskö tämä tilaus nyt heti tässä ihan puhelimitse. Kun olin kaiken muun hässäkän keskellä unohtanut tuon tilauksen tehdä. Nyt on siis tulisijakin meille pian valmistumassa.

Mutta kurkataanpas nyt työmaalle seinien ja katon levytyksen jälkimainingeissa. Edellisessä raksa-aiheisessa postauksessani (täällä) urakka oli sisäseinien rakennusvaiheessa ja tuolloin otetuista kuvista on otettu taas iso harppaus kohti valmiimpaa kotia. Loputkin isoista ikkunoista, ne liukuovelliset versiot siis, saatiin nostettua paikalleen takapihan puolelle ja taloon pääsi tulvimaan entistä enemmän valoa. Postauksen lopussa on yksi kännykkäkuva tästä vaiheesta, ennen kuin kaikki ikkunat olivat suojattu muovein seinä- ja kattopintojen tasoitusta varten. Kameran kanssa ehdin paikalle vasta suojauksen jälkeen. Valoa tullee meillä uudessa kodissa varmasti riittämään, nämäkin kuvat on otettu iltakahdeksan aikaan ikkunoiden ollessa muovitettuna.


Eteisaula: Vaatehuone (ekana ulko-oven vieressä) ja pikkuvessa ovat paikoillaan sekä niiden päähän rakennettu seinään upotettu kiinteä hylly. Olen tyytyväinen, että uskallettiin tehdä siitä noin massiivinen. Mielestäni se on juuri hyvä mittasuhteiltaan korkeaan ja avaraan tilaan. Pienemmät ja matalammalle päättyvät hyllyt olisivat helposti näyttäneet vähän hassulta. Takan korkeus tulee olemaan suurin piirtein puoliväliin toiseksi ylintä hyllyä, joten senkin pitäisi mätsätä kokonaisuuteen.


Vaatehuoneen ja vessan seinän taakse jää tila keittiön korkealle kaappiseinälle. Lopulta päätimme tehdä kaappien yläpuolelle vinokattoiseen tilaan tuollaisen kontin, joka tasoitetaan samaan tasoon muiden seinäpintojen kanssa. Tästä päätöksestä olen tosi iloinen, kaappien päälle jäävä aukko olisi ollut rauhaton, etenkin tästä suunnasta katsottuna, josta näkee myös tuon avohyllykön. Nyt näkymä on paljon siistimpi ja seesteisempi, kun kaappirivi tulee olemaan ikään kuin upotettuna tuohon seinään. 



Liukuovirungot ovat kaikki paikoillaan, itse ovet odottavat vielä asennustaan urakan viime metreille saakka. Vähän jo odotan myös, että pääsen asettelemaan tuohon avohyllyyn nätimpiä asetelmia. Niin monesti on tehnyt mieli laittaa työkalut ja naulalaatikot harkittuun järjestykseen jo nyt :)




Seinien levytysvaiheessa myös molemmat vessat saivat seinäkotelonsa ja samalla asennettiin myös seinä-wc:iden huuhtelujärjestelmät. Isompaan vessaan meillä tulee myös hana seinämallisena ja tässä alemmassa kuvassa näkyy allaskalusteen päälle tuleva kotelo ja taso. Kotelon seinä tullaan laatoittamaan ja tuohon kotelon päälle tasolle olisi tarkoitus laittaa kivilevy. Seinällä olevaan syvennykseen tulee puolestaan mittaanleikattu peili sekä kaksi valaisimen paikkaa. Vessanpönttö jää kuvasta oikealle ihan viimeiseksi tilaan. Tämä vessaratkaisu kylpytilojen yhteydessä ilman erillistä ovea tuntuu edelleen hyvältä oivallukselta. Koko kylpyosaston lukittava liukuovi on heti tuon tilaa jakavan seinäkkeen oikealle puolella. Se oviaukko näkyy kaksi kuvaa ylempänä telkkariaulan kuvissa.


Kaikki vesikalusteet ovatkin oikeastaan tilausta vaille päätettyinä, enkä malta odottaa, että pääsen teille kuvaamaan meille tulevia kauniita suihkuja ja hanoja. Voisinkin tehdä seuraavaksi kollaasia vessojen sekä alla näkyvän suihkutilan sisustus- ja kalustesuunnitelmista, ne alkavat pienten muutosten jälkeen olla vihdoin selvät.


Tässä vielä kännykällä otettu kuva, kun kaikki ikkunat ovat jo paikoillaan, mutta ei vielä suojattuna. Parin viikon päästä saadaan varmasti muovit pois ikkunoista ja maalaushommien jälkeen alkaakin ne kaikkein kutkuttavimmat pintakäsittely- ja kalustusvaiheet. Ensin lattia, sitten kiintokalusteet, takka ja laatat. Laattoja lukuun ottamatta, kaikki alkaakin pian olla päätetty ja tilattu. Nämä jäävätkin nyt viimeisiksi kuviksi kipsilevypinnoilla, sillä näiden kuvien ottamisen jälkeen tasoitemiehet ovat alkaneet loihtia seinille valoisaa vaaleaa.

Nyt otankin pikimmiten suunnan tähän samaiseen osoitteeseen. Tasoitehommat ne näyttävät sitten sottaisia olevankin, joten tämän illan puuhat ovatkin siellä hyvän selvät. Onneksi keväinen valo riittää pitkälle iltaan!

21.4.2017

VIELÄ VÄHÄN SYNTTÄRIHUMUA


Melkein pitää hikeä pyyhkiä otsalta, sen verran hattaranhuuruinen reilu viikko on takana. Juhlaputken aloitti erityinen esikoisemme kahdeksanvuotissynttäreillään viime viikolla ja eilen juhlittiin vielä meidän kultaista kuopusta. Viisivuotias, vielä hetken sellainen hupsu omassa mielikuvitusmaailmassa elävä pikku tötterö. Suurin huoli syntymäpäivän kohdalla hänellä oli, että kaikki vaatteet ovat synttäripäivän aamuna menneet pieneksi, eikä hänellä ole päiväkotiin mitään päällepantavaa. Mieliharmia tuotti myös ajatus siitä, että nenäkin olisi syntymäpäivän aamuna kasvanut isoksi. Niin hellyttävä ymmärrys maailmasta lapsella, joka on jo maailmaa ehtinyt vähän nähdäkin. No onneksi paketeista kuoriutui uusia vaatteita, joissa kuitenkin lähteä aamulla liikkeelle.

Metsäsynttäreiden lisäksi juhlistimme molempia neitoja vielä omilla kahvikekkereillä sukulaisten voimin. Aina yhteissynttäreitä viettäneet siskokset saivat näin ihan ikiomat tähtihetkensäkin. Synttäriaamuina he osaavat jo odottaa aamiaista sänkyyn. Croisantit ja vanukkaat ovat toivomuslistalla. Olen viime aikoina laiskistunut leipurina, mutta kyllähän kakut synttäreille kuuluu leipoa. Esikoinen sai toivomansa metsäkakun eläimillä ja kuopus vaahtokarkkiunelman. En ole tosiaan mikään kakkujen mestarikuorruttaja, joten tuollaiset keskeneräisen näköiset nakukakut sopii mulle paremmin kuin hyvin, voi vähän räiskiä luovasti sinne päin.





Kakkujen täytteisiin sain hyvät vetoavut ihanasta Annin Uunissa -blogista. Metsäkakun välissä on Annin marja- ja suklaamousse ja vaahtokarkkikakussa vaahtokarkkimousse. Superherkullisia ja helppoja valmistaa, suosittelen! Annin tie blogimaailmassa harrastelijasta yrittäjäksi on ollut todella inspiroivaa seurattavaa, mieletön tekemisen meininki. Suosittelen klikkaamaan Annin blogiin ja instaan, jos leivontainspis kiinnostaa. Annin nettiputiikki täyttää tänään vuoden, onnittelut täältä! Vieläkin naurattaa meidän hulvaton ensikohtaaminen muutaman vuoden takaa.





Nyt kun kynttilät on hetkeksi puhallettu taas sammuksiin, niin täällä on hypätty tänään juhlatunnelmasta sujuvasti seuraavaan. Lapset lähtivät nimittäin mummin ja ukin matkaann ja me hurautettiin hulvattomassa seurassa Helsinkiin. Viikonloppu enteilee kaikkea mukavaa, kun vuorossa on mm. perinteinen Indiedaysin inspiraatiopäivä. Nyt taidetaankin korkata viikonloppu ja siirtyä hissillä yksi kerros ylemmäs, ihailemaan näkymiä ja kippistelemään viikonlopulle hotellin maisemabaariin Helsingin kattojen ylle. Instagram Storiesiin latailinkin jo vähän reissufiiliksiä meidän kohtuullisella maisemalla varustetusta hotellihuoneesta. Viikonlopun riemut päivittyvät varmasti paremmin instaan, joten sieltä pääset sinäkin halutessasi paremmin mukaan reissutunnelmiin.


Oikein ihanaa alkanutta viikonloppua!!

17.4.2017

LASTENJUHLAT LUONNOSSA



Edellisessä postauksessa kerroinkin jo tämänvuotisten tyttöjen synttärijuhlien teeman kiinnittyneen metsään. Esikoiseni rakastaa luontoa yli kaiken ja vaipuu siellä aivan omiin maailmoihinsa, hänelle juhlapaikan valitseminen paikallisen kalastuskunnan kodalla oli ilouutinen. Kuopuskin kyllä tykkää retkeilystä, vaikka juhlia edeltävänä päivänä manasikin metsäjuhlat typeriksi, kun  ei kuulemma jaksaisi kävellä edes perille saakka. Pienet kuurupiilot metsän kätköissä muuttivat mielen kyllä nopeaan ja hoohetkellä metsässä oli suorastaan mukavaa.



Metsäteeman ympärille olisi voinut keksiä monenlaista aktiviteettia. Me kuitenkin totesimme, että lapsilla aika kuluisi varmasti suurimmaksi osaksi vapaissa leikeissä luonnossa. Jokainen synttärivieras askarteli itselleen sulkapäähineen, jotta erottuisivat metsässä paremmin ja olivatkin niissä melko suloinen näky hippa-, piilos- ja vakoiluleikeissään. Ainut ulos järjestetty ohjelmanumero oli pääsiäismunasuunnistus. Piirsin alueesta kartan ja piilotin kymmenen värikästä munankuvaa rasteille, joille lasten piti kartan avulla suunnistaa. Myös pienempien lasten oli helppo kirjata kartan toiselle puolelle painettujen munankuvien kohdalle rasti ruutuun, minkä munan milloinkin olivat löytäneet. Tohkeissaan tyypit rasteja etsivät, olivatpa sitten kolme tai kymmenen ja saivat munat löydettyään palkinnoksi pääsiäispupun jättämät herkkupussit. Ei tuntunut näitä juhlijoita myöskään haittaavan, että intiaanit, metsän eläimet ja pääsiäispuput oli sekoiteltu sulavasti samaan kolmetuntiseen konseptiin.








Tarjoiluiksi näissä kemuissa tuntui hyvin riittävän nuotiomakkarat, itsetehdyt sämpylät täytteineen sekä kinderpiirakka. Vähän sipsejä, keksejä ja pillimehut. Kaikki kuitenkin piti kantaa jäisen kävelymatkan päästä autopaikalta, joten mitään ajalla ja vaivalla koristeltuja kakkuja ei tullut mieleenkään juhliin tehdä.




Paras kiitos näiden juhlien järjestelystä oli lasten punaiset posket ja hymyilevät huulet. Epäilen, ettei kenelläkään ollut vaikeuksia saada illalla unta! Luonnossa järjestettyihin juhliin liittyy aina riski huonosta säästä, mutta itse tulin kuitenkin siihen tulokseen, että lapsilla todennäköisesti on hauskaa vaikka sitten vesisateessa. Ehkä sää koituu ennemmin esteeksi meillä aikuisilla. Meillä oli käytössä katettu kota, joten sinne olisi huonoa säätä päässyt joka tapauksessa suojaan. Mutta eipä tuntunut edes hyytävän kylmä tuuli näitä sulkapäitä haittaavan. 

Suosittelen lämpimästi Joensuun Kuhasalossa Kukkosensaaressa sijaitsevan Kalmonkatiska-kalamajan vuokraamista kaikille luontojuhlia suunnitteleville. Kolmen tunnin varaus kustansi vaatimattomat 30 euroa ja paikanpäällä oli valmiina niin polttopuut, kahvipannut sekä huussi. Kalamaja kuuluu Joensuun kalastuskunnalle ja heidän verkkosivuiltaan löytyy selkeät varausohjeet, jos joku ottaa ideasta kiinni.  

Tämä pääsiäinen meni meillä siis enimmäkseen synttäritunnelmissa, mutta ehdittiin me myös mökkisaunan löylyihin ja anopin paistipadoille, ystäviä tapaamaan sekä raksalle siivoamaan paikat kuntoon tulevaa viikkoa varten. Ja eihän tälle juhlaputkelle nyt näy loppua, sillä tällä viikolla pidetään vielä pienimuotoiset kakkukestit kuopuksen syntymäpäivän kunniaksi ja viikonlopuksi vaihdetaankin sitten maisemaa muutama tunti etelän suuntaan ja vietetään viikonloppua vaihteeksi aikuisseurassa. Kevät ja kaikki kivat jutut!

16.4.2017

SYNTTÄRIKUTSU METSÄTEEMALLA



Lasten synttärikutsujen askartelusta on muodostunut meillä jo perinne. Kun on kerran leikkiin ryhtynyt, ei tietenkään seuraavana vuonna voi toisinkaan toimia. Cardiffiin muutto -keväänä homma taisi hoitua tekstarilla, mutta muuten on pitänyt päästä näpräämään. Tyttöjen syntymäpäivillä on viisi päivää eroa, joten viimeiset viisi vuotta olemme pärjänneet yhdellä kutsulla yhteissynttäreille. Niin myös tänäkin vuonna, kun päätimme viedä juhlat luonnonhelmaan metsäteeman merkeissä. Olen perinteisten kotisynttäreiden kannattaja, mutta tänä vuonna nämä kaikki 54 neliötä tuntui vähän ahtaalta jo ajatuksenkin tasolla. Walesissä asuessa tuli puolestaan liiankin tutuiksi ylikaupalliset ulkoistetut massasynttärit, joten sillekään linjalle ei tänä vuonna lähdetty. 

Tytöt alkavat olla jo sen verran isoja, että he näpräävät näitä juttuja mun kanssa tosi mielellään yhdessä. Tänä vuonna painoimme perunalla korttiin kuusia ja tytöt piirsivät eläimet puoliksi. Isompi taiteili ketut ja puput, pienempi hiiret ja nallet. Aika symppiksiä niistä tuli. Melkein menisi joulukortistakin tämä, tähti vain jonkun kuusen latvaan ja tekstiin hyvän joulun toivotukset.  







Blogiini tullaan usein synttärikutsu-hakusanalla, joten jospa tästä jollekin olisi taas ideaa omiin toteutuksiin. Palailen vielä juhlapaikalle jo vaikkapa heti seuraavassa jutussa, niin suloisen sakin metsässä viihtyviä lapsia saimme eilen juhlapaikalle. 

Leppoisia pääsiäisen viimehetkiä! 


/// This year we celebrated my daughters' joint birthday party with forest theme, in the woods of course. Crafting the invitations is so far our annual tradition and this year printed the trees with potatoes and girls drew the cute forest animals on it. I return to the party itself next, it was so fun according to the little people. Red cheeks and smiling faces indeed!

9.4.2017

PIENESTI PÄÄSIÄISTÄ


Iloista palmusunnuntaita! Me ajelemme juuri kohti kotia viikonlopun vietosta ja auton ikkunoihin ropiseva vesisade tuntuu aika kivalta. Sehän tarkoittaa vain noiden lumikinosten sulamista ja kevään joutumista. Siellä entisillä kotikulmilla Cardiffissa näyttäisi olevan jo ihan kesäkeli, siihen taitaa olla täällä Itä-Suomessa vielä himppusen matkaa. Pääsiäisen aika tarkoittaa silti valoa, vihreyttä (no ainakin siellä pääsiäisruohopurkissa) ja piristynyttä kevätmieltä. 

Aikaisempien vuosien tapaan meillä mennään pääsiäiskoristeissa melko maltillisesti. Eikä totta puhuen Pieni väliaikaiskotimme oikein muuhun venyisikään. Pajunoksat, pääsiäisruoho sekä lasten tekemät koristeet riittävät. Unohtamatta tietenkään Lontoon Natural History Museumin museokaupasta viime vuonna ostamiani mineraalimunia. Ne saivat oman pesän esikon iltapäiväkerhossa askartelemasta vessapaperimunasta. Hurjan kaunis koriste kaikessa yksinkertaisuudessaan, minusta jopa paljon kauniimpi kuin nuo kipsistä aiemmin itse tekemäni munat.







Täytyy toivoa, että pääsiäisruohot ovat lähteneet viikonlopun aikana vähän runsaampaan kasvuun. Nämä kuvat on nimittäin napattu loppuviikosta, kun esiin oli noussut vasta joitain hassuja ohranvarsia. Virpomavitsatkin on meillä vasta hienolla ajatuksen asteella. Tämä reissuviikonloppu vähän sekoitti pääsiäisrutiineja. Ensi viikoksi onkin siis tekemistä, kun tyttöjen synttäreitäkin olisi pääsiäisen aikaan tarkoitus viettää. Ei siis taas tarvitse miettiä, mitä raksajuttujen ja töiden ohella tekisi :).

Instan puolella alkaa muuten tänään kiva arvonta, joten käykäähän kurkkimassa siellä, mistä onkaan kyse! Iloista palmusunnuntain iltaa! Viikonlopun maisemiin palailen vielä tulevalla viikolla!


/// Our minimal Easter decoration this year. I bought those mineral eggs last year in the Natural History Museum of London. The eggs found their nest in that adorable white egg made of toilet paper by my eldest daughter, like that cute little bunny. Gotta love her afternoon club where all those craft wonders have happened!

PS. Have a look at my Instagram account tonight! I'll start a lovely international giveaway later on!

5.4.2017

RAKSALLA: SISÄSEINÄT RAKENTUVAT


Heissan! On aika taas rikkoa blogihiljaisuus ja käydä katsomassa, mitä raksalle kuuluu. Muutama viikko onkin jo edellisestä rakennusaiheisesta päivityksestä, jonka jälkeen hommat olivat sisäpuolella seis ja lattiavalu sai kuivua parisen viikkoa ihan rauhassa. Viime ja tällä viikolla talo on alkanut saada tilojaan, kun työmiehet ovat rakentaneet sisäseiniä. Jännittävää aikaa, kun ei enää tarvitsekaan mallailla tiloja maalarinteipillä lattiaan vaan loputkin seinät ovat pian konkreettisesti paikallaan. Itse olenkin ravannut työmaalla vähintään kerran päivässä, viimeistään aina illalla siivoamassa päivän sotkuja. Tämä taitaakin olla se työvaihe, josta ne suurimmat sotkut syntyvät. Ei ole tarvinnut miettiä, mitä vapaa-ajallaan tekisi. Edes silloin viime viikolla, kun podin alaselkään iskenyttä noidannuolta kolmiolääkkeiden voimin. Nythän raksaimurin ja lapion varressa alkaakin olla jo juhlava fiilis, kun kroppa alkaa taas toimia.


Väliseinien rakennus alkoi seinän sisään asennettavien liukuovirunkojen pystytyksellä. Ovivalinnoista teinkin oman yhteistyöpostaukseni täällä. Ovet valitsimme JELDWENIN valikoimasta. Muut oviaukot ovat joko 80cm tai 90cm leveitä, mutta tämä makuuhuoneen oviaukko tulee liukupariovilla 140cm leveäksi. Seinä erottaa kaksi suurta ikkunaa omiin tiloihinsa. Kuvissa tälle puolen jää olohuone-ruokailutila ja tuolle puolen meidän vanhempien makuuhuone.


Makuuhuoneen päätyseinä on myös jo levytystä vaille valmis ja alemmassa kuvassa näkyy kulkuaukko vaatehuoneen puolelle sekä liukuovirungon oikealla puolella näkymä kohti keittiötä. Talolla on hauska fiilistellä. Monet kerrat olen tuossakin keittiönikkunan alla mielikuvaleiponut, miettinyt näkymiä ja valonkiertoa. Siirtynyt välillä vasempaan nurkkaan hanan alle tiskaamaan ja kääntynyt saarekkeelle kokkaamaan. Keittiö tuntuu tässä vaiheessa ilman kalusteita hurjan isolta tilalta, kalusteet onneksi poistavat ainakin tuon määrittelevän adjektiivin.


Alla on kuva makuuhuoneen oviaukolta talon toiseen päähän tyttöjen huoneita kohti. Nuoremman tyttären huone on saanut jo seinänsä ja eilen siellä rakennettiin jo katon alaslaskua. Sen vasemmalle puolelle tulee puolestaan vanhemman tyttären huone. Ja tottakai on yhdet itkut tirautettu jo sillekin, että isosiskolla on huoneessaan kaksi ikkunaa siinä missä pikkusiskolla vain yksi. Onneksi sentään neliöt menivät tasan molemmille.


Nyt eletään myös jänniä vaiheita, kun alkaa huomaamaan asioita, joihin ei suunnitellessa kiinnittänyt mitään huomiota. Tavallaan ärsyttää huomata omia virheitään, mutta olen koittanut säilyttää asenteen, ettei ongelmia ole, on vain haasteita. Ensimmäinen huomio omasta ajattelemattomuudesta löytyy tuosta alemmasta kuvasta, ulko-ovelta ja sen viereisistä ikkunoista. En ollut siunannut ajatustakaan sille, että olisivatko ikkunanpokatkin pitänyt olla mustat kuten ovikin. No joidenkin mielipiteiden mukaan olisi, mutta nyt kun olen tuota asiaa pähkäillyt, niin ehkä jopa hyvä näin. Mielikuvissani olin nähnyt sisätiloissa ainoastaan mustan oven. Nyt kontrasti kiviharkkojen rinnalla on iso, mutta kunhan seinät maalataan ympäriltä valkoiseksi, ilme kevenee ja ikkunanpokat häviävät taustaansa. Uskon, että pidän tästä näkymästä enemmän kuin raskaammasta mustien ikkunoiden ja ovien sarjasta. Etenkin, kun mikään muu sisällä ei tule olemaan mustaa. Pelkkä ovi mustana on varmasti juuri riittävä katseenvangitsija tässä eteisen päässä. Nyt täytyy miettiä vielä ikkunan ja oven väliin tulevan listan väri.

Ulko-oven vasemmalle puolelle rakentuu tila vaatehuoneelle ja pikkuvessalle. Nyt näissäkin runkotolpissa on jo liukuovirungot ja osa seinistäkin paikallaan. Ei sattunut eilen kamera mukaan, kun kävin tilanteen toteamassa. 


Ulko-ovelta näkymä kohti saunaosastopäätyä on tällä hetkellä tämä. Pienemmän tytön huoneen jälkeen kuljetaan leveän oviaukon kautta talon matalampaan L-siipeen. Pesutilat erottava kiviseinä on siellä myös jo paikoillaan. Muut sisäseinät onkin tehty puurunkoisena. Tuosta kiviseinän tämänpuoleisesta tilasta on meillä tulossa tv-huone ja olenkin pähkäillyt jo television paikkaa, ettei se näkyisi tuolla käytävän päässä ensimmäiseksi ulko-ovesta sisään tullessa.


Tv-aulasta kuljetaan pesutiloihin ja valo onneksi tässäkin tilassa lisääntyy, kun saadaan  noiden styroksien tilalle liuku-ovellinen ikkuna paikalleen.


Suihkutilan riittävyys jännitti minua myös. Mutta nyt onneksi näyttää siltä, että se on täysin riittävä ja kaksi suihkua mahtuu tuohon tilaan ihan passelisti. Tilan toiseen sivuseinään on jo jätetty aukko neliön muotoiselle hyllylle. Kuva on otettu saunan puolelta ja tuon aukollisen seinäkkeen taakse jäävät pukutilat. Tänään juuri kulutin vapaapäivän laattakaupoilla ja otin vielä muutamia kokeeksi mukaan, jotta pääsemme niitä paikan päälle mallaamaan. Nyt tuntuukin olevan juuri se vaihe, kun kaikki päätökset pitäisi vielä hioa kohdalleen ja lopulta lyödä lukkoon. Ja sen lisäksi pysyä vielä jotakuinkin budjetissa. Niin hullulta kuin se kuvien perusteella tuntuukin muuttoon on urakoitsijamme mukaan enimmillään enää reilut pari kuukautta aikaa.


Tytöt ovat viihtyneet raksalla hyvin niin kauan kuin ovat saaneet pysytellä ulkotiloissa kavereidensa kanssa leikkimässä. Senkin puolesta tontti tuli kyllä valittua ihan nappipaikalta, kun kaikki vanhat kaverit olivat naapurustossa odottamassa. Viikonloppuna tonttia siivoillessa tehtiinkin raksajätteistä nuotio ja paistettiin raksamakkarat. Ja pitihän se perhealbumiin tämäkin tapahtuma noista tötteröistä kuvata.



// Building site photographed last weekend. At the moment they are building inner walls and ceiling. So exciting to follow how the paper plan turns into real spaces inside the house. From now on it's gonna look different every day and it's almost impossible to believe that we should be living there already in couple of months!