4.12.2017

JOULUN PUNAISTA - MEILLÄ?


Olen onnistunut ylittämään uutiskynnyksen: meillä on joulunpunainen pyyheliina! Punainen väri on lähes koko aikuisen elämäni aiheuttanut minulle ihottumaa ja varsinaisen kohtauksen sain kesällä, kun tajusin asuntomessuilla, että nyt sillä on trendikästä maalata kokonaisia seiniäkin! Siedätyshoito pieninä ripauksina siellä täällä sisustuslehtien sivuilla ja Pinterest-kuvina on selvästi tepsinyt, sillä reilu viikko sitten Balmuirilla järjestetyssä Sisustusterapiaryhmän (Kyllä, kuulun porukkaan!) illassa ainut ostokseni oli kuvien viininpunainen vohvelipyyhe. Tässä onkin tälle joululle ihmettelemistä. Siinä messinki ja havunvihreä ovat väriparistaan ihmeissään. Hedelmäkulhossa samanvärisiä omeniakin. Toki ne on toivottavaa myös jonkun syödä pois.









Tästä revittelystä on enää vain lyhyt matka tonttuverhoihin ja värikkäisiin vilkkuvaloihin - pelkään. Jos nyt kuitenkin ihan rehellinen olen, niin kylläpä sopii kauniisti juuri tuollainen munakoisoon vivahtava punainen marmorin ja mustien yksityiskohtien seuraksi. Annetaan niiden murretun punaisten seinien nyt sitten kuitenkin olla, vaikka esimerkiksi viimekesäiseen Kannustalon asuntomessukohteeseen Susanna Venton itse sekoittelema värisävy sopikin melko täydellisesti. Tässä pyyhkeessä on riittävästi punaista meille. Tämä pyyhe löytyy itse asiassa Balmuirin kylpypyyhevalikoimasta, eikä välttämättä ensisijaisesti keittiökäyttöön edes ole suunniteltu. Mutta reilun 45x100cm kokonsa puolesta sovellan sen käyttöä mieluusti meidän keittiössä, jossa kuivauskaappien puuttuessa astiat kuivataan usein tuoreeltaan pyyhkeeseen.

Loppukesästä Helsingin Esplanadilla avautuneessa Balmuirin Brand Storessa oli todellisuudessa niin paljon kaikkea ihanaa, että en yksinkertaisesti osannut tarrata ostoseduista huolimatta mihinkään tämän suurempaan ja illan aikana nautin lähinnä muiden terapiaryhmäläisten seurasta. Ostoksia ehtii tehdä myöhemminkin. Pehmoiset kid mohair -huivit ja viltit neutraalimpien pyyhesävyjen lisäksi jäivät erityisesti mieltä kaivelemaan. Heidi Jaara&co ovat tehneet upeaa työtä laadukkaiden enemmänkin keskieurooppalaishenkisten tuotteiden brändäämisessä viimeistä yksityiskohtaa myöten. Äkkiseltään ei uskoisi, että kyseessä on Pohjois-Suomesta kotoisin oleva menestystarina.

3.12.2017

JOULUN TUNTUA EUCALYPTUSKRANSSEIN


Kranssit kuuluvat jouluun. Jo useampana vuonna olen virittäytynyt jouluun askartelemalla eucayptuskranssin, joten perinnettä toki täytyi jatkaa tänä vuonna. Nyt etenkin, kun meillä on vielä niin tyhjää seinillä, kranssein saa helposti vähän väliaikaista täytettä ja tunnelmaa seinille. Ja kransseissa parasta on, että niitä voi olla useampikin siellä täällä. Jäljen ei kransseissa tarvitse olla niin säntillistä, vaan viimeisimpinä jouluina on ollut jopa kovin trendikästä tehdä rennosti rönsyileviä, toispuolisesti hapsottavia kransseja. Viikko sitten Helsingin reissussa käväisimme Marjan kanssa Uudenmaankadulla Ulla Koskisen suunnittelemassa Asun+Anno kodissa, jossa oli juuri alkamassa jouluinen kranssi workshop. Kovin syyhysivät jo tuolloin sormet kransseja askartelemaan. Omat kranssini syntyivät kahdesta erilaisesta eucalyptuksesta. Perinteisemmän lajikkeen lisäksi valitsin tuota kukkivaa versiota, joka taitaa hennosti punertavine oksineen olla oma tämän vuoden suosikkilajikkeeni. Ihana huumaava tuoksu levisi kranssien myötä koko taloon.







Joulun tuntua ovat toki lisänneet lumiset maisemat, joka-aamuinen ja -iltainen kynttilänvalo, korkattu glögikausi sekä joululehtien ja -kirjojen selaaminen. Unohtamatta tietenkään lasten joulukalenteri-innostusta töissä kuin kotonakaan. Tänä vuonna hankin tuon Jonna Kivilahden ja Krista Keltasen Happy Homes Christmas -kirjan. Ihana nähdä siellä myös tuttujen koteja. Tälle päivälle taisin luvata piparinpaistoa, joten nyt pidemmittä puheitta taikinan tekoon, jotta se ehtii iltaan mennessä tekeytyä.

Tunnelmallista ensimmäistä adventtia tuosta uhkaavasta vesisateesta huolimatta!

PS. Sain muuten paikallisesta Kukkatalosta vinkin, että maljakkoon kuivahtaneet eucalyptuksen oksat voi hyvin kierrättää vielä saunaan. Siellä kostuessaan ne levittävät tuoksuaan taas voimakkaammin. Miksei siis saunaankin voisi tehdä ihan omaa kranssiaan. Pitäisikö kokeilla?




28.11.2017

JOULUMIELI


Viikonloppu vierähti kauniiseen jouluvalaistukseen pukeutuneessa Helsingissä ja liekö yhtenä tuliaisena reissusta tarttunut tautikirppu, kun tänään täytyi jäädä kotiin sairastamaan. Toivotaan, että tämä tauti menee ohitse nopsaan. Parempaa oloa odotellessa koitan tehdä tästä kotoilusta vielä vähän leppoisampaa. Tänään sain esikoisesta seuraa jo yhdentoista jälkeen ja takkatulen sekä kynttilöiden loisteessa pelattiin muutamat lautapelit matolla loikoillen. Sainpa hänet hakemaan minulle myös purkillisen glögiä lähikaupasta. Ja kyllä, tänään oli hetkessä taudista huolimatta jotain niin jouluista, että se ekan kupillisen taika tuli viimein rikottua. Helsingistä taisi siis taudin ja muutaman tuliaisen lisäksi tarttua myös viimein se tovin kadoksissa ollut joulumieli. 






Joulumielestä kielii myös nuo pari hyasinttia, joista pesin mullat pois ja jotka asettelin tuttuun tapaan Hobstar-laseihin. Lasten joulukalenterit taitavatkin olla seuraava asia joululistalla. Olen tosin taas myöhässä niiden kanssa. Jospa huomenna olisi sen verran virtaa, että saisin edellisvuosinakin palvelleet kalenteritaskut seinille. Sitten pitäisi vielä keksiä, mitä niihin tänä vuonna piilottaa. Mutta nyt, parien päikkäreiden jälkeenhän voi taas kohta mennä peiton alle uudelleen. Ehkä vielä toinen kupillinen glögiä ja joku hyvä sarja Netflixistä...? Kuinkas siellä jouluun virittäytyminen etenee?

23.11.2017

SUUNNITELMISSA: RUOKAILUTILA



Torstaiterkkuja työpäivän jälkeisen kahvikupillisen ääreltä! Vaikkakin jo toisen sellaisen. Loppuviikosta kahvintarve tuntuu tuplaantuvan aina alkuviikkoon verrattuna. Vai onko se sittenkin tuo pakkassää ja vilun tunne, minkä vuoksi lämmin juoma maistuu paremmin? Ensimmäisen glögikupin hetkeä pihtailen vielä. Odotan jostain saapuvan sen vähän taianomaisenkin hetken, jolloin jouluttaa riittävästi sen pyhän ensimmäisen kupillisen nauttimiseksi. Tiedä vaikka ennen joulua saisimme vielä kattaa jouluisia pikkujouluherkkuja uuden ruokapöydän ääreen. Suunnitelma ruokailutilan kalusteista on muhinut mielessä sieltä rakennusajoilta asti ja haave keittiön seinälaattaan mätsäävästä aidosta carrara-marmorista ruokapöydän pinnassa elää edelleen monista epäuskoisista mielipiteistä huolimatta.  Haave on itse asiassa muuttunut jo konkreettiseksi suunnitelmaksi tarjouspyyntöjen muodossa, joita olemme kivilevystä ja mittatilauksena tehtävästä pöydän jalkarakenteesta kyselleet. Valmiita marmoripöytiä kun on markkinoilla melko vähän, ellei sitten ole mahdollisuutta sijoittaa hankintaan Eero Saarisen Tulppaanipöydän vaatiman rahasumman verran. Innostuinkin viimein tekemään suunnitelmasta kollaasin.

1. valaisin // 2. maljakko // 3. marmori // 4. tuolit // 5. pöydänjalat

Kollaasiin poimin pöydänjaloiksi Hayn Loop Stand -pukkijalat, mutta todellisuudessa painava kivilevy tarvitsee alleen tuetumman jalkarakenteen ja jos pöytähaave käy toteen, meidän pöydän jalat tekee seppä käsityönä. Pöydän ympärille haluaisin Ton armchair 30 -wieniläistuolit käsinojallisina ja rottinki-istuimilla. Rottinki toisi kokonaisuuteen myös ripauksen lämpöä ja kodikkuutta, mutta ei veisi tunnelmaa liikaa rustiikkisen puolelle. Ajatus kaarevista muodoista talomme suoraviivaisen ja simppelin arkkitehtuurin vastapainona ihastuttaa. Nyt ehkä ymmärrätte paremmin myös valkoisen valaisinvalintani. New Worksin Lantern-valaisin rauhoittaa kivasti kokonaisuutta. Pöydälle vielä sitten joku vuosi Svensk Tennin Dagg-vaasi, niin kylläpä kelpaa tähän pöytään kattailla. 

No, osa tästä kollaasista käynee toteen ja osa jäänee vain haaveeksi tai vaihtuu toiseen. Toteutuksen tason näätte sitten myöhemmin. Ja vaikka jouluherkkuja pääsisimmekin uuden pöydän ääressä nauttimaan, voihan olla että vieraille täytyy laittaa kutsuun erityismuistutus omista mukaan otettavista retkijakkaroista.

Viikonloppu on ihan nurkan takana ja minulla onkin huomenna edessä poikkeuksellisesti kahden tunnin minityöpäivä, sillä lähden vaihteeksi pienelle viikonloppureissulle. Vaihtelu virkistää!  Katsotaanpas, jääkö viikonlopun aktiviteetin ohessa enää aikaa blogin päivittämiseen. Instajuttuihin ainakin varmasti. Mukavaa viikonloppuun laskeutumista siis teille kaikille!

19.11.2017

KAIKESSA HILJAISUUDESSA


Marraskuu menee menojaan ja täytyyhän tästä kuusta olla jonkinlainen merkintä lokikirjaan myös blogissa. Hiljaiselo blogin puolella on tarkoittanut runsaita kalenterimerkintöjä normielämässä, siis vauhdikkaita ja pitkiä päiviä. Kotona on ehtinyt olla enimmäkseen vain aamun ja illan pimeät. Tälle viikonlopulle olin siis ihan aiheesta karsinut kaiken ohjelmoidun pois päiväjärjestyksestä ja suunnitellut keskittyväni vain olemaan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa oman porukan kesken. Ollaankin hoidettu kotihommia ajantasalle, nukuttu pitkään, jumppailtu ja lenkkeilty, nautittu kynttilänvalosta ja saunanlämmöstä. Vähitellen pitäisi alkaa taas orientoitumaan tulevaan työviikkoon ja tehdä muutama työjuttu valmiiksi, mutta sitä ennen blogikatsaus meidän ruokailutilaan. Siellä on edelleen väliaikaiskalustona hutera pieni ruokapöytä ja muutama tuoliklassikko, jotka ovat kulkeneet mukanamme jo Walesin kierroksella. Valaisinpuolella kuitenkin on tapahtunut niin, että katossa kiikkuu New Worksin Lantern -valasin, joka päätyi kotiimme vähän sattumalta.


Pyörittelin mielessäni kolmea eri valaisinta tähän tilaan, joista yksi ehdokas oli tämä riisipaperivalaisinta kovasti muistuttava New Worksin lasinen Lantern. Muut suosikkini olivat &Traditionin Formakami ja Louis Poulsenin uusi upea Radiohus. Ensimmäinen oli kuitenkin jo blogikollegani Heinin keittiössä ja toinen ehkä vähän liian hienosteleva tähän tilaan. Lantern puolestaan päätyi meille vähän epätavallista reittiä, kun toinen blogikollegani Marja oli testannut sitä kotiinsa ja ennen valaisimen palauttamista muisti valaisinmietintäni ja tarjosi sitä suoraan minulle. Siispä aika lailla vaivatta sain pakata valaisimen erään työpäivän päätteeksi takakonttiin ja kantaa sen suoraan kotiin. Täytyy myöntää, että muutoin olisi ehtinyt kulua varmasti pitkä tovi, ennen kuin olisin saanut valaisinta itse tilattua.


 Helposti tähän tilaan miettisi jotain näyttävämpääkin ja taustastaan erottuvampaa valaisinta, etenkin kun miettii tämän hetkistä haamunvalkoista sisustusta. Mutta tämänkin hankintapäätöksen tehdessämme mietimme kovasti jo visiota valmiista tilasta. Suurempi ja näyttävämpi ruokailupöytä tuoleineen on jo suunnittelun alla, saa nähdä ehditäänkö saada niitä tilaukseen ennen joulua. Toisaalta keittiön puolella olevat marmorivalaisimet ja olohuoneen puolelle tuleva näyttävämpi ja massiivisempi valaisin kun ovat nekin lopulta samassa tilassa tämän ruokailutilan valaisimen kanssa, joten tämä valaisin ei ainakaan riitele tulevaisuudessa muun ympärillä olevan kanssa. Olohuoneen puolen valaisinkin on itse asiassa jo tilattu, sen toimituksessa kestää vain useampi viikko. Onpahan mitä joulun lisäksi odotella. Katsotaan, kumpi ehtii saapua ensin!


Lantern levittää ympärilleen tasaisen pehmeän, mutta kuitenkin hyvän riittoisan valon. Vielä kun saadaan laskettua valaisinta ehkä himpun verran alemmas ja valokatkaisimen himmennin osa toimimaan kunnolla, niin mahdollisuudet valon määrän säätelyyn lisääntyvät. Meillä on monessakin paikkaa huomioitu sähkösuunnitelmassa valojen himmennettävyys ja se on kyllä kannattanut, kun valoa voi näin säädellä monipuolisemmin tunnelman ja tarpeen mukaan.


Sähkövalojen lisäksi ollaan nautittu myös kynttilänvalosta. Lähestyvä joulu on houkutellut sytyttämään tuon Jo Malonen Sweet Almond &Macaroon tuoksukynttilän, joka on muisto viime joulunajalta Cardiffista, jolloin kävelimme kiireettöminä kaupungin joulutunnelmasta nauttimassa ja piipahdin Jo Malonen liikkeeseen itseäni joulun kunniaksi lahjomaan. Makeahko tuoksu aiheuttaa siis myös lievää kaihoa vanhaan kotiimme ja tuohon ikimuistoiseen Cardiffin aikaan. 

Kynttilöitä ja paria paperitähteä lukuun ottamatta ei meillä vielä joulu juurikaan kodin sisustuksessa näy. Ehkäpä tänä vuonna mennään melko vähäisillä höyryillä joulun suhteen? Koristellaan havuin ja kukkasin ja lahjojenkin määrässä vedetään matalaa profiilia. Tälläisen kiireisen syksyn jälkeen joulunajalta odottaa oikeastaan eniten samantapaista rauhoittumista kuin mitä tämä viikonloppu on tuonut mukanaan.  Toisaalta, onhan se nähty ennenkin, että jouluhöyry jostain takavasemmalta iskee kimppuun ja siinä ei sitten havunoksat ja paperitähdet riitä. Katsotaan siis, millaiseksi joulun odotus meillä sitten lopulta muotoutuukaan!



29.10.2017

ERITYISEN SULOINEN SUNNUNTAI


Tähän sunnuntaihin oli ihana herätä. Kellojen siirron ansiosta yksi ekstratunti unta ja sisällä kaunis lumisateen mukanaan tuoma valo. Mieletöntä, kuinka pienikin lumimäärä muuttaa tunnelman aivan erilaisiksi. Lapsilla ei kauan mennyt, kun vaatteet oli päällä ja ulkona ensimmäiset lumipallot saivat kyytiä. Minä tyydyin katselemaan ikkunasta ja nautin aamun kiireettömyydestä kahvikupin ja eilisen kaupunkireissulla löytyneen sisustuslukemisen voimin. Olen sunnuntaisin usein vähän pessimisti: alan jo aamulla suremaan viikonlopun loppumista, enkä saa oikein mitään aikaan. Ei sillä, että aina tarvitsisikaan, mutta tuosta ajatuspaineesta olisi ihana päästä eroon. Tänään oli ihana huomata, että tunne pysyi loitolla ja sain nauttia sunnuntaista kuten sunnuntaina kuuluukin. Rehellinen ensilumi tuntui ihanalta lenkkitossun alla ja lumisade niin raikastavalta kasvoilla, kun hyppäsin lounasreissulle anoppilaan suunnatessa vähän aiemmin autosta ja taivalsin viimeiset kilometrit juosten. Välillä kaunista valkoiseksi maalautuvaa metsämaisemaa piti ihan pysähtyä ihastelemaan. Edes tieto lähistöllä liikkuvasta yksisilmäisestä sudesta ja kauempaa kantautunut koiran kummallinen haukku ei saanut fiilistä kääntymään kiireen tai pelon puolelle. Ensilumi ja talventulo tuntuu joka vuosi yhtä ihmeelliseltä, puhumattakaan nyt, kun parina edellisen vuonna olemme tästä ensilumesta jääneet paitsi.








Anoppilan riistaruoka, kodin sisustelut, ensi viikon töiden valmistelu sekä vielä illan pumppi mahtuivat kaikki nekin tähän sunnuntaihin. Viime aikoina olen tarttunut kameraan todella laiskasti ja se näkyy tietysti bloginkin puolella. Tänään iski kipinä tähänkin puuhaan, joten tässäpä teille liuta kuvia olohuoneen tilanteesta. Jo pari kaunista eucalyptuksen oksaa maljakossa luovat ilmeestä uuden, vaikka muuta uutta tähän tilaan ei juuri kuulukaan. Ja niin - toki eucalyptus virittää usein ajatukset myös alkavaan joulusesonkiin, eikähän tuo lumentulo tuota tunnetta yhtään ainakaan vähennä. 

Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille, jotka jaksatte siellä linjoilla vielä notkua hitaammasta postaustahdista huolimatta! 

PS. Eihän tässä tietenkään koko sunnuntaitotuus ollut. Vielä pitäisi järjestellä ensi viikon töitä, joita en itse ole koulutuspäivistä johtuen tekemässä. Niin, ja eräs leipomuskin pitäisi vielä huomiseksi tehdä ja ne tarpeetkin ovat vielä kaupassa. Joten iltakahvin voimin vielä pikakipaisu ostoksille ja takkatulta tunnelmoiden marttapuuhiin hetkeksi.

24.10.2017

LASTENHUONEEN SULOSTUTTAJAT









Tiistaiterkkuja kuopuksen huoneesta! Ehdin juuri ja juuri äsken iltalenkiltä toivottamaan tuonne verhon taakse hyvät yöt meidän pikkuneidille. Tilasin huoneeseen jo kesällä vaalean harmaan vuodekatoksen ja nämä No74:n katokset ovat olleet ilmeisen kysyttyjä, kun jouduin tämänkin kappaleen tilaamaan Ruotsista saakka ja odottelemaan tilausta useamman kuukauden. Mutta ostos oli ehdottomasti odottamisen väärtti, sillä neiti itsekin on ollut uuteen pesämäiseen sängynpäätyynsä ja sen väriin oikein tyytyväinen. Harmaa värivalinta meni vaaleanpunaisten sävyjen edelle ajankulkua ja huoneen rauhaisampaa ilmettä ajatellen. Katosta pitäisi ehkä hieman vielä laskea alaspäin ja viritellä sen suojiin pienet valot tuikkimaan tähtiä yön turvaksi.  Katoksen kanssa samassa paketissa saapui myös pari Mrs Mighetton julistetta, joita olemme ihastelleet yhdessä jo jonkin aikaa. Uskomatonta, miten joku osaa maalata noin suloisia akvarelleja. Saanko siis esitellä uudet tulokkaamme: Miss Pennyn ja Dear Tofflen? En malttanut odottaa, että olisin käynyt katsomassa näille jotkin toisiinsa mätsäävät kehykset vaan mallasin niitä kotoa jo valmiiksi löytyviin kehyksiin. Ja itse asiassa ne näyttävätkin noin eri pari raameilla ihan hauskalta kaksikolta. 

Nyt kun pikkukakkosen huone alkaa olla jo näin hyvällä mallilla, pitäisi toden teolla alkaa laittamaan esikon huonetta paremmalle tolalle. Reppanalla kun ei ole vielä edes tuolia koulupöytänsä ääressä! Syyslomalla saatiin sinnekin jo pari vuotta paketissa huilanneet String-hyllyt seinälle, joten alkuun on sentään päästy. Työviikot ovat niin intensiivisiä, että hyvä, jos ehtii aamulla sängyt petaamaan, kun työpäivän päätteeksi sinne on jo valmis kaatumaan uudelleen. Loman jälkeiset pari päivää on menty taas tukka putkella, joten todellakin saan laittaa rastin ruutuun, että selviydyin tänään lenkille tuonne pikkupakkaseen. Keskiviikko on onneksi aina alkuviikkoa leppoisampi ja kiva hengähdyspäivä keskellä viikkoa, joten huomisaamuun on paria edeltävää aamua levollisempi herätä. Mutta nyt suihkuun ja hetkeksi vielä kynttilään tuli ja kuppiin lämmintä. Mukavaa viikkoa sinulle!

20.10.2017

PILLERIVIIKUNA JA PUUKUUME


Perjantait vilisee silmissä! Taas yksi käsillä ja tällä kertaa olo on valmiiksi jo kovin letkeä viikon syyslomailun jälkeen. Olen koittanut olla kipuilematta sitä, että tällä lomalla ei olla tehty sen kummempaa. Oltu vaan kotosalla, vähän retkeilty, tehty rästihommia ja nukuttu pitkiä yöunia. Vaikka näin loman äärellä helposti tekisi mieli olla jossain kaukana kotoa, niin välillä on hyvä vähän tylsistyäkin inspiroituakseen jälleen kaikesta tavanomaisesta. Lapsillekin tekee varmasti ihan hyvää olla välillä tekemättä mitään ihmeellistä ja erityistä. Ja kun katsoo meidän perheen viimeistä reilua puolta vuotta taaksepäin suurine elämänmuutoksineen ja projekteineen, tuntuu tälläinen nollaaminen melko tarpeelliselta.


Kotona ollessa on tietenkin ehtinyt tuijotella uusia kuutioita taas aivan erityisen tarkalla silmällä ja monenmoista sisustusideaa mielessä pyöritelty. Huonekorkeutemme suorastaan huutaa isoa puuta tilaan, enkä meinaa päästä ajatuksesta yli, vaikka vuodenaika ei selvästikään se kaikkein kannustavin huonekasvien hoidossa taidakaan olla. Puukuumetta lieventämään sain jokunen viikko taaksepäin syntymäpäivälahjaksi puumaisen pilleriviikunan, josta nappasin tänään pikakuvat mummolaan ja mökille suunnatessa. Näyttää jääneen pullonpalautuskuitit ja kuivuvat tiskitkin rekvisiitaksi. 



Pilleriviikuna on itselleni aivan uusi tuttavuus ja selvästi se koittaa tippuvine lehtineen viestittää isomman puun hankinnassa piilevää riskiä. Vaikka kuulunee syksyyn nuo tippuvat lehdet myös sisällä kasvavilla puilla. Isompaa ruukkua ja multatilaa tämäkin puu oikeasti kaipaisi, vaikka niin kaunis olisikin tuossa messinkisessä Skultunan ruukussa. Pieni ruukkua kaipaava kasvitulokas löytyy myös tuon puun juurelta. Suloinen idea naapurin pojalta ja äidiltä antaa kaikille kavereille oma aloe veran pistokas lahjaksi. Tämä pieni vihreä siirtyy siis itsestään selvästi pikkuneidin omaan huoneeseen, kunhan saadaan se multaan ja ruukkuun.


Löytyykö sinun kotoasi kookkaampia viherkasveja tai puita sisätiloista? Olisi kiva saada suosituksia ja vinkkivitosia, mitkä kasvit menestyvät hyvin suomalaisessa sisäilmassa.

Mutta nyt, mummilan sapuskat vatsassa sulaen kohti kotia, hieman kesken jäänyttä siivousta ja Vain elämää! Ihanaa viikonlopun alkua!



18.10.2017

KYLPYHUONEEN DETALJIT



// Kaupallinen yhteistyö: LVI-verkkokauppa

Talokierros on jäänyt tässä syksyn huiskeessa vähän kesken, joten jospas nyt syysloman ja joutenolon kunniaksi jatkettaisiin siitä, mihin viimeksi jäimme. Kylpyhuoneeseen ja sen yhteydessä olevaan pukeutumistilaan valitsemamme värimaailma tuskin enää yllättää teistä ketään muiden talon sisustusratkaisujen jälkeen. Kautta linjan myös pesutiloissa mennään siis vaalealla yleisilmeellä höystettynä mustilla yksityiskohdilla.


Kylpyhuoneen seinälaataksi valitsemamme valkoinen kiiltävä 5x5cm seinälaatta oli suurin yllättäjä kaikista pintamateriaaleista, sillä sen lisäksi, että se oli todella hankala asentaa, irrallaan täysin valkoinen laatta osoittautuikin seinällä vaaleanharmaaksi! Myönnän kyllä, että hetken tästä meni allekirjoittaneella toipuessa ja alkuun olin jo syöksymässä kaakelimaalikauppaan, mutta  kaiken sen viime metrien raksasäätämisen jälkeen annoin asian olla ja ajattelin kuitenkin antaa tuolle epämääräiselle harmaalle mahdollisuuden. Nyt tähän yllättävään sävyyn on onneksi jo silmä ja ennen kaikkea muukin korvienväli jo tottunut. Pientä epäonnea laattahankinnassa paikkaa onneksi täydellisesti Tapwellin mattamustat kattosuihkut, jotka hankimme muiden talon vesikalusteiden tapaan LVI-verkkokaupasta*. Suihkut piirtyvät kauniisti esiin vaaleasta taustastaan, eikä tila niiden lisäksi kaipaa sen kummempia kikkailuja sisustukselliseen ilmeeseen. Mitä nyt pienen viherkasvin ja kauniimpia saippuapulloja tietenkin.




Cardiffin kotona totuimme käyttämään kuivauspattereita mm. pyyhkeiden kuivaamiseen, emmekä halunneet jättää niitä pois tämänkään talon suunnitelmista, vaikkakin täällä Suomessa pyyhe kuivaisi onneksi ihan itsestäänkin alle neljässä päivässä. Tikapuumallinen rättipatteri tilattiin suihkujen tapaan mustana, vaikka perinteistä kromiakin mietimme tovin. Ihan näin nätisti siinä ei pyyhkeet ole vielä useastikaan saaneet roikkua, sillä tilasta puuttuu edelleen pyyhekoukut. Toistaiseksi tuota patteria ei siis juuri ole erottanut siinä roikkuvan pyyhevuoren alta.



Pukeutumistila vaatii vielä pidemmän tähtäimen sisustamista. sillä tilaan hommattiin edullinen vaikkakaan ei aivan ihanteellinen paniikkipenkki, kun juuri sitä oikeaa ei ole vielä tullut missään vastaan. Eamesin valkoiset tuolit osoittautuivat turhan kookkaiksi, vaikka tyyliltään olisivat hyvin tähän sopineetkin. Matonkin hankin itse asiassa samassa yhteydessä sijaitsevaan vessaan, vaikka se  sopisi hyvin tällekin pukeutumispuolelle. Olen mestari vatuloimaan hankintoja jo ihan pyyhekoukkutasolla, joten valmista tässäkään tilassa tuskin ihan hetkeen tulee.


Usein törmää epäilyihin mustien suihkujen tai hanojen puhdistettavuudesta. Tämän lyhyenkin käyttökokemuksen myötä uskallan kyllä itse todeta mustan pinnan olevan yhtä helppo puhdistaa kuin kromisenkin, etenkin kun ei päästä vesijäämiä tai likaa pinttymään pinnalle pitkäksi aikaa. Vesilaskua nämä suihkut ehkä ennemminkin kasvattavat, sillä perheen pikkuväkeä myöten kattosuihkujen alle on helppo unohtua seisomaan kuin lämpöiseen kesäsateeseen.

Kuvissa vilahtavaan mustaan saunaan katsaus myöhemmin. Sitten kun se kuviin sopiva saunavihta on sidottu ja alin penkkikin on käsitelty vihdoin mustaksi :)! 


*Suihkuista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan  



6.10.2017

SITRUUNAJUUSTOKAKKUA BROWNIEPOHJALLA



Moi vaan pienen radiohiljaisuuden keskeltä! Syksy ja arjen kiireet, ei siihen muuta tarvitse. Perinteiseen sisustusbloggaajien syksyn haasteeseen, valon vähäisyyteen, en vielä osaa vedota, sillä kiitos suurten ikkunoiden koti kylpee valossa harmaampanakin päivänä. Viime viikonloppuna juhlistettiin hyvin pienesti syyskuun viimeistä ja syntymäpäivääni ja sen kunniaksi etsin tämän ihanan kakun reseptin. Annin uunissa -blogi ja reseptiarkistot kuuluvat suosikkeihini silloin, kun etsin jotain uutta takuuherkkua. Sivut eivät  tälläkään kertaa pettäneet ja löysin sieltä viimeviikonloppuiseen sitruunan ja suklaan himotukseen browniepohjalle tehdyn sitruunajuustokakun reseptin. Hoksasin vielä lisätä kakun päälle anopin mukanaan tuomia tuoreita puolukoita, jotka raikastivat kivasti muuten makeaa kakkua. Resepti kakkuun löytyy siis täältä.







Viikonlopun aikaan blogihiljaisuus jatkunee, sillä istun tällä hetkellä junassa matkalla Tampereelle. Seuraavat pari päivää saan viettää laatuaikaa ystäväni kanssa vähän isommissa neliöissä kuin silloin joskus yli kymmenen vuotta sitten Zermattissa Sveitsissä, jolloin ystäväni hätämajoitti minut alle kahdeksan neliön huoneeseensa, kun sairastuin jäätikkömajalla työskennellessäni vuoristotautiin ja jouduin palaamaan jäätikköä pitkin sakeassa lumisateessa hiihtäen takaisin kylään railojen reunoilla keikkuen, kun helikopteritkaan eivät tuossa säässä pystyneet lentämään. Noita aikoja tulee varmasti perinteiden mukaan muisteltua tälläkin kertaa, hyvästä ruuasta ja yöunista tinkimättä. Sunnuntaina Mansella näyttäisi olevan perinteinen blogikirppiskin, ehkäpä piipahdamme myös siellä.

Oikein mukavaa viikonloppua juuri Sinulle!