19.4.2018

TÄYDELLINEN SITRUUNAPIIRAS



Same same, but different. Viime kesänä määrittelin samaisen sitruunapiiraan taivaalliseksi, joten täytyi keksiä jotain muuta tällä kertaa. Täydellinen ei pahasti puppua ole sekään. Meillä on täällä meneillään jokakeväisen kesäkuntospurtin romuttava juhlaputki synttäriherkkuineen, kun tyttöset täyttävät viiden päivän erolla vuosia. Viikonloppuna juhlittiin sukulaisten ja tyttöjen kavereiden voimin ja tuli sitten siinä synttärihuumassa pyöräytettyä viisi kokonaista kakkua. Voitte ehkä kuvitella, että ne kyllä riittivät.

Töiden kanssa on menty tässä juhlimisen lomassa sellaista haipakkaa, että tunnit eivät meinaa vuorokaudessa riittää. Oman ammattikuntani perinteinen loppukiri on taas käsillä ennen pitkiä kesälomia. Tilannetta onneksi helpottaa se, että tykkää työstään ja niistä tyypeistä kenen kanssa työtään saa tehdä. Niistä pienistä ja vähän isommistakin. Tätä sitruunapiirasta tarjoilin myös noille isommille työkavereille pääsiäisen jälkiaallossa pari viikkoa sitten, kun kaivoin reseptin omasta blogiarkistosta. Mainio vaihtoehto kevään juhliin!






Ystäväni vinkkasi jo kauan sitten, että tuohon reseptiin oli minulta lipsahtanut painovirhepaholainen jauhomäärän suhteen, mutta nyt sekin on korjattu. Eli voin taas suositella kokeilemaan. Linkki Jamien reseptistä suomentamaani versioon löytyy siis täältä. Ihana kesän tuntu noissa lähes vuodentakaisissa kuvissa. Enää ei ole pitkä matka syreeneihin! Ehkäpä niitä istutetaan muutama myös omalle, toistaiseksi turhan karulle pihalle.

Nyt pienesti vielä työhommia ja sitten koitan saada tuon ensi yönä kuusi vuotta täyttävän kuopuksen houkuteltua pyöräilyseuraksi lenkille. Flunssa meinaa kaataa sohvan nurkkaan, mutta onneksi tuo ihana kevätaurinko kuitenkin houkuttelee elämään pystyasennossa. Mukavaa torstaita ja huomenna alkavaa viikonloppua!

8.4.2018

LADIES' ROOM




Joutilaan sunnuntain kunniaksi vuorostaan vähän vessajuttuja. Suuria edistysaskeleita ei täällä edelleenkään olla otettu, mutta eikös hiljaa hyvä tule. Ensiesittelyn tähän kylpyhuoneemme jatkeena olevaan toilettiin tein tässä Hanat tilojen koruina -jutussa.  Meillä vessat on toki kaikkien käytössä, vaikka aina puhummekin tyttöjen ja poikien (sen yhden ainoan) vessoista. Tämä kooltaan isompi wc on siis se naistenhuone, jossa sitten tulevaisuudessa riittänee ruuhkaa ison peilin edessä, kun peilautujat kasvavat siihen ikään. (Ja kunhan nyt se peilikin saadaan ensin hommattua..)


Siksi olikin minusta ihan hauska oivallus saada naistenhuoneeseen uusi naisvahvistus ja ripustaa seinälle Kate Mossin jättikokoinen juliste, jonka sain kehyksineen Instagramin puolelle tehdyn kaupallisen yhteistyön myötä. En ollut niinkään valmis ripustamaan Katea yleisiin tiloihin, joissa se olisi aina silmien alla, mutta täällä kylppärin perällä se on oikeastaan aikaa hauska ja yllätyksellinen yksityiskohta. Muistuttamassa vaikkapa siitä, että kaikkihan me olemme oman elämämme huippumalleja tai että elämä on vitsi, kuten julisteen nimikin sanoo. No jos nyt ei vitsi sittenkään, niin liian vakavasti sitä tuskin silti kannattaa ottaa. Miksipäs seinälle ei siis ripustaisi jättikokoista huippumallia? Ja voihan sitä huonompana päivän peilata sitten peilin sijaan tuostakin.



Hanan ylle seinäkotelon päälle puolestaan tilasimme marmoritason samassa lähetyksessä keittiön ruokapöydän tason kanssa Hansakiveltä Virosta*. Carrara-levy on vielä kiinnittämättä, kun ensin pitäisi hankkia ja asentaa sen taustalle sijoittuva seinänkokoinen peili. Peilin hankkiakseen pitäisi puolestaan ensin päättää peilin päälle tulevat valaisimet, jotta osaisi leikkauttaa peilin oikeaan kokoon. Pyyhenupit on sentään ollut jo kohta puoli vuotta odottelemassa, mutta uskalletaanko ne ruuvata laattaseinään kiinni, sitä ehkä mietitään vielä toiset puoli vuotta :). 


Jotakin vihreää olisi ihana saada tilaan raikastukseksi, ehkäpä tuohon vessan ja kylpyhuoneen pukutilan välissä olevan ikkunan eteen? 

Täällä on vietetty melko työntäyteistä viikonloppua. Perjantaina työpäivä jatkui alkuiltaan saakka ja lauantai iltapäivän myöhäisemmille tunneille saakka. Tämä sunnuntai onkin tuntunut ihan erityisen hyvältä ja pitkältä. Vaikka eipä töiltä tänäänkään ole kyllä välttynyt. Pino kielten kokeita odottaisi vielä tuolla korjaajaansa. Sitä pinoa vielä hetken vältellen taidan hilpaista ensin pienen lenkin kautta Body Balanceen. Niin mieltä piristäviä nämä valoisat illat! 



Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Hanna


* Marmorilevystä saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan





2.4.2018

HILLITYSTI PÄÄSIÄISTÄ


Pariin viikkoon ei ole blogissa taas tapahtunut, mutta nyt viimein MOI näin pääsiäisen päivien viime metreillä! Levillä vietetyn hiihtoloman jälkimainingithan meni kipeänä sängyn pohjalla ja viime metreillä saatu lääkekuuri mitä todennäköisemmin pelasti meidän pitkään haaveissa olleen loman, jonka mieheni kanssa vietimme Sveitsin Alpeilla entisissä kotimaisemissani vain viikko Levin reissun jälkeen. Esikoistytärkin toipui niin, että voimme hyvällä omalla tunnolla hänet jättää mummien hoivaan. Pääsiäiseen laskeuduimmekin todella poikkeuksellisen maaliskuun jälkeen siis melko suoraan lentokentältä, eikä kotia sen kummemmin juhlaan ehditty tuunata. Onneksi omat ja naapuruston pienet virpojat toivat taloon vähän väriä askarteluineen. Jemmoista kaivetut, aiempina vuosina askarrellut kipsimunat ja Lontoon luonnonhistorian  museon putiikista löytämäni mineraalimunat toivat juuri sopivasti pääsiäistä tähän mökkiin. Flunssa meinaa vaivata yhä, joten minulla pääsiäinen on mennyt lähinnä pitkiä yöunia nukkuen, varovasti ulkoillen ystäviä ja perhettäkin nähden. Parit synttärikekkerit ja laskettelu lasten kanssa pitkän viikonlopun kruunuina.




Pääsiäisen herkkuina toimivat Zürichistä tuliaisina tuodut Luxemburgerli-minileivokset, joita valmistaa perinteinen sveitsiläinen suklaaherkkuihin ja näihin macaronin tapaisiin herkkuihin erikoistunut konditoria Sprüngli. Sprünglin liikkeitä on pitkin kaupunkia ja lentokentälläkin turvatarkastuksen ulko- ja sisäpuolella. Juuri ihanan spesiaali tuliainen kotijoukoille. Ja jos minulta kysytään, niin nämä ovat tietenkin parempia kuin perinteiset macaronit.





Sveitsin kuvatulva odottaa vielä muistikortilla, mutta saatte siitä varmasti vielä osanne lähipäivinä. Instagramissa seuraajat saittekin kuvista ja videoista varmasti jo kylliksenne. Ja kiitos tätäkin kautta kaikista ihanista privaviesteistä, joita en koskaan noin hurjan paljon ole saanut! Oli kiva saada palautetta, kuinka tykkäsitte päästä kurkkaamaan noihin ainutlaatuisiin maisemiin!

16.3.2018

SATUMAINEN PIKKUMÖKKI TUNTURISSA


Ken on nähnyt Joulutarina-elokuvan, tunnistanee varmasti näidenkin kuvien Jolupukin mökiksi ristityn hirsimökin. Levillä nimittäin sijaitsee tuota elokuvaa varten rakennettu pieni mökki, aivan rinteiden vieressä suksien saavutettavissa. Tästä elokuvan rekvisiitaksi rakennetusta idyllisestä mökistä ja sen vieressä sijaitsevasta pikkunavetasta on sittemmin tullut suosittu retkikohde Levitunturin puuttomalla laella. Me laskimme mökkiä ihastelemaan kahdelleen Rapatuntalon Mintun kanssa sillä välin, kun isommat lapset jäivät hiomaan lähistön metsäreittejä. Ja kun kaksi visuaalista kamerakaulaa saa itselleen tälläisen paikan ja hetken ilman kiireisempiä kanssakulkijoita syntyy aika monta kuvaa ja hiljaista huokailua. Siispä tässä teidän iloksi talvinen sohvamatka Joulutarinan maisemiin, olkaa hyvät! Joulupukkia ei paikalla näkynyt, mutta kuvista voit sen sijaan bongata pari hiihtopukuihin sonnustautunutta tonttua.













Tarkemmat koordinaatit tämän kuvauksellisen mökin sijainnista on Etelä- ja Länsirinteiden väliin jäävien rinteiden kupeessa, aivan gondolihissin yläaseman tuntumassa, rinteen 11.3 sivussa. Jollei kuitenkaan halua romuttaa Joulutarinan illuusiota Joulupukin tarinasta, kannattaa mökkiä suosiolla ihailla vain kauempaa ulkopuolelta. Mökin sisään astuessa polkaisee nimittäin helposti tyhjää niin jalka kuin joulusatuihin uskova sydänkin ja lattian puuttuessa ymmärtää viimeistään tuon tarinan olevan vain tarinaa. Mökin sisäpuolelta kuvatut kohtaukset on nimittäin kuvattu aivan muissa lavastuksissa.

Näiden Lappi-tunnelmien siivittämänä toivottelen teille ihanaa perjantai-iltaa ja alkavaa viikonloppua! Meillä se jatkuu vähintään yhtä satumaisissa maisemissa. Mutta missä, siitä lisää myöhemmin blogissa ja reaaliaikaisemmin Instagramin puolella. Pienen varjon uuteen seikkailuun tuo tämä tauti, joka ei vieläkään täysin nujerrettu ole, mutta eilen saatu lääkekuuri onneksi kovasti sen eteen töitä tekee. Kuullaan taas, seuraavan kerran siis aivan toisaalta!


14.3.2018

MARMORIA RUOKAPÖYDÄLLÄ


//Blogiyhteistyössä Hansakivi


Marmori on viehättänyt omaa silmääni jo useamman vuoden ja näinä vuosina marmori onkin yleistynyt paljon sisustuksen eri ratkaisuissa - niin suurilla pinnoilla, huonekaluissa kuin pienemmissä koriste-esineissäkin. Kuviota jäljitellään jopa tapeteissa ja puhelimenkuorissa. Vaikka meneillään onkin taas uusi aalto marmorin tulemisessa, niin se tuntuu silti melko ajattomalta valinnalta. Aidot materiaalit kestävät aikaa ja ovat muodissa aina. Me valitsimme jo rakennusvaiheessa Carrara-marmoria keittiön välitilan laataksi ja uutta ruokapöytää etsiessämme päädyimme valmisratkaisujen sijaan teettämään pöydän mieleiseksemme keittiön marmoriteemaa pöydän kannessa jatkaen. Markkinoilla on todella paljon kauniita kivimateriaaleja, joten ilman tuota keittiön laattavalintaa olisi materiaalin valinta pöydän kanteen varmasti ollut vaikeampi.



Ruokapöydän kanneksi Hansakiveltä tilaamamme marmorilevy* onkin viime kuukausina ollut varmasti lempparikuvauskohteeni.. Pitkän hintavertailun ja materiaalipähkäilyn jälkeen päädyimme materiaalissa Carraran marmoriin ja toimittajana Hansakiveen. Hansakiven kanssa olin hionut kauppaa marmorilevystä jo pari vuotta sitten, kun haaveilin vaihtavani silloisessa Walesin kodissamme ruokapöydän lasikannen marmoriin. Tuolloin hankinnan esti turhan kallis kuljetuskustannus Virosta Britanniaan saakka. Suomeen toimitus Tallinnasta on paljon edullisempaa, joten meille oli Suomen  marmorihintatason tiedettyämme itsestäänselvää lähteä etsimään sopivaa toimittajaa Suomenlahden tuolta puolen.  


Yhteydenpito Hansakiven kanssa oli helppoa ja onnistui suomeksi. Marmorilevyjen kuviossa voi olla tosi isoja luonnollisia eroja ja ennen tilausta Hansakiven Riikka lähettikin minulle kuvat heidän levyistä ja sain tehdä toiveeni, mistä kohtaa levyä ja kuviota juuri meidän levy leikattaisiin. Näin ei tullut ostettua sikaa säkissä vaan tiesimme, mitä tulemme saamaan. Meidän pöytälevyssä itseäni viehättää kovasti, että kuvio ei ole tasainen kautta levyn vaan on vähän dramaattisempi toisessa päädyssä pöytää toisen päädyn ollessa kuvioinniltaan rauhallisempi.


Nähtäväksi jää, miten siistinä saamme marmorin pinnan pidettyä. Huokoisena kivimateriaalina marmori ei ole se helpoin materiaali, mutta toisaalta elämme sen verran siististi, että en liian huolissani tästäkään ole. Hansakivellä tehtiin marmoripintaan voimakkaampi suojakäsittely jo valmiiksi estämään lian imeytymistä pintaan ja tilauksen mukana saimme vielä marmoritasojen jokapäiväiseen puhdistamiseen tarkoitetun aineen. Pöytälevy on niin kaunis, että olen valmis näkemään vaivan.


Näissä kuvissa marmorilevy on vielä nostettuna meidän terassipöydän päälle, kun sepällä teetetyt jalat olivat vielä tekeillä. Myöhemmin näätte sitten lopputuloksen oikeiden jalkojenkin kanssa. Ruokailutilan suunnittelupostauksen tein täällä ja pukkijaloista poiketen jalkarakenne tulee olemaan hyvin simppeli. Mustat Ton-tuolit rottinki-istuimella ovat olleet mukana suunnitelmissa, mutta nyt olen alkanut empimään, kun nuo Eamesin käsinojalliset tuolit ovat oikeastaan ihan hurjan hyvät istua ja pidän kovasti myös tuosta kromista tuolin jaloissa. Tyylilleni uskollisena haudon lopullista tuoliratkaisua varmasti vielä tovin. 



Pöydällä koreilevat kerrotut jaloleinikit ovat ajalta ennen hiihtolomaa, yksi harvinainen hetki, kun raaskin pitkästä aikaa ostaa kukkakaupan kukkia. Näitä kerrottuja leinikkejä en ollut aiemmin tavannutkaan. Tälläkin viikolla kukkia olisin mielelläni katsellut, kun täällä on pidetty sairaskotia jo sunnuntaista saakka, kun esikoisen lisäksi sairastuin myös minä. Loman jälkeen ei siis palattukaan energisenä kouluun ja töihin, vaan on maattu voimattomina sängyn pohjalla. Sitkeä tauti kyllä ja näyttää kovasti siltä, että tässä menee koko viikko. Supersääli, itse olisin enemmän kuin mielelläni tehnyt vähän töitäkin välissä (vaikka kotoa käsin aika monta tuntia olen täällä tehnytkin), sillä ensi viikolla koittaa taas uudet seikkailut. Nyt onkin sitten tavoitteena tervehtyä lauantaiaamuun, pitäkää mulle peukkuja! 

Ja tuohon marmoriin vielä sen verran, että tilasimme Hansakiveltä myös toisen palan marmoria. Sen sijoituskohteesta lisää toisessa jutussa. Keittiön pöytälevystä hyviä kuvia myös tässä viherkasviteemaisessa postauksessa.

Nyt oikein mukavaa keskiviikkoiltaa!



//*Marmorilevystä saatu alennusta blogiyhteistyötä vastaan

10.3.2018

LEVIN LUMOA


Viikko talvilomaa alkaa kääntyä kohti loppuaan ja me palasimme illan suussa kotiin Lapin lomaltamme. Vietimme viikon Levillä lasten ja ystävien kanssa lasketellen ja suurella porukalla mökkielämää viettäen. Siitä olikin tovi vierähtänyt, kun niin pohjoisessa olin käynyt. Omassa lapsuudessani hiihtokeskukset kävivät jo turhankin tutuksi pujotteluharrastuksen ja isän hiihdonopettajatyön myötä ja muistan, kuinka tuota rinne-elämää elettiin kyllästymiseen saakka: arki-illat lähirinteissä ja viikonloput sekä lomat pohjoisen keskuksissa. Rukalla ja Ruotsin Lapissa olemme käyneet nyt aikuisenakin, mutta muuten Suomen Lappi on jäänyt vähälle huomiolle. Aurinkoinen mutta välillä hyytävänkin kylmä talviurheiluviikko oli mukavaa vaihtelua myös  etelän lomille, joita lasten kanssa näin talvisin olemme ennemminkin tehneet. Levi lumosi meidän perheen monin tavoin. Parasta lomassa oli:


KAUNIIT TUNTURIMAISEMAT..

Nämä lumimöhköiset puut ja valkoiset tunturien laet. Kaunis talvinen valo ja kimalteleva glitterlumi. Niin kaunista katseltavaa!





PERHEEN SAAVUTETTU HIIHTOUNELMA..

Lasten ollessa ihan pieniä, mietimme mieheni kanssa, kuinka ehkä sitten joskus pääsisimme koko perheen voimin rinteeseen. Ja nyt tämä sitten viimein on totta. Esikoinen on jo vanha konkari, mutta nyt meni varovainen kuopuksemmekin jo itsekseen metsäreiteille. Niin ylpeä olen tuosta pienestä sinnikkäästä kirpusta, joka voitti pelokkuutensa ja oppi nauttimaan laskun hurmasta. Erityismaininta menee Levin Etelärinteille. Pitkät, loivat rinteet ovat erinomaisia harjoitteluun.






KAVEREIDEN KANSSA..

Laskuseuraa riitti niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Välillä oli vähän turhankin huimaa katseltavaa tämän kypäräjengin edesottamukset metsäreiteillä. Laskun riemua hekumoitiin kaakaokupposten ja herkkumunkkien äärellä lämmitellen. Tunturiravintola Tuikku ja Etelärinteiden Sivakka pitivät herkkuhuollosta hyvän huolen.






Kuva: Rapattutalo

MAAGISEN KAUNIIT AURINGONLASKUT JA  LAPIN LUONNON VÄRIPALETTI

Vaikka varpaat olivat laskupäivien päätteeksi jo päkiöitä myöten umpijäässä, nämä tunturista nähdyt auringonlaskut olivat pysäyttävän kauniita. Todellista Lapin lumoa. Ne pastelliin värjäytyvät taivaanrannat jäivät minulta tosin kokonaan kuvaamatta, mutta tulivat senkin edestä hetkissä nautituiksi. 



Tätä reissua tulemme varmasti muistelemaan vielä pitkään ja jos takapenkkiä on uskominen, niin ensi talven lomakohde on jo näin hyvissä ajoin päätetty. Reissukuvia on vielä pari kansiollista jemmassa, mutta säästän teidät tämän suuremmalta kuvatulvalta tässä yhteydessä. Ehkä vielä palataan Lapin maisemiin toisenkin postauksen edestä. 

Kuinkas siellä on kymppiviikkoa vietetty, lomalla vai arjen pyörteissä?



3.3.2018

KAUNIITA PAKKASPÄIVIÄ


Hei vaan radiohiljaisuudesta! Viime viikkoina talvikelit ja pakkaslukemat ovat olleet komeimillaan myös meillä ja niin kaunista, kun tuo talvinen maisema on nyt niin konkreettisesti läsnä meillä sisätiloissakin. Olen jo nyt lähes varma, että tämä koti on parhaimmillaan juurikin näin lumen keskellä. Minusta on kuoriutunut isojen ikkunoiden myötä varsinainen ulos tuijottelija. Etenkin nyt pakkasilla, kun öisinkin hanget hohtavat valoaan kuutamon loisteessa taivas lumoaa tummana tähtineen. Iltaisin tulee sängystäkin vielä tiirailtua tähtien ja satelliittien asentoa tuosta yläikkunasta ja aamulla taivaanrannan punertavaksi maalautumista auringonnousun aikoihin. 




Makkarin sisustus on vielä vähän kysymysmerkki. Vielä fiilistelen ja tuumailen, mitä haluan. Jonkinlaista tekstiilikriisiä ennen kaikkea olen kokenut ja tuntuu, että mikään ei oikein miellytä. Tämäkin murrettu  harmaavoittoinen väripaletti tuntuu melko pliisulta, vaikka kaikista tekstiileistä yksittäin pidänkin. Kattovalaisin, taulut ja pieni konsolipöytä on ainakin mietinnän alla. Ja verhot! Kaikkeen sitä tässä raksanjälkeisessä kulutusähkyssä tottuukaan. Myös lakanaan ikkunassa :)!





Viime viikkoina onkin sisustushankintojen sijaan poltellut mielessä maaliskuiset matkat, joista ensimmäistä taitamme juuri parhaimmillaan. Meillä nimittäin alkoi juuri hiihtolomaviikko ja on niin luksusta viettää sitä koko perheen kesken. Monena vuonna aiemmin kun tämäkään ei ole itsestäänselvää ollut. Lapin läänissä olemme täyteen pakatulla autolla jo muutaman tunnin ajaneet ja määränpäähän on matkaa enää viimeiset kymmenet kilometrit. Tuleva viikko siis majoitutaan vähän erinäköisissä lakanoissa.

Jokos siellä on talvloma vietetty vai kuulutteko meidän kanssa samaan kymppiviikon lomailijoiden tiimiin? Mukavaa viikonloppua yhtä laila lomailijoille kuin lomattomillekin! Toivotaan säätiedotuksesta huolimatta useita aurinkoisia päiviä!